Eden Maine – To You The First Star

Eden Maine on kotisaarellaan Britanniassa ollut hienoisessa underground-suosiossa jo pidemmän aikaa. Lähinnä intensiivisen keikkailun ja debyytti EP:nsä myötä. Tuo kuhinaa aiheuttanut EP The Treachery Pact tuli ulos 2002, siis viisi vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen. Muualla Euroopassa on nyt tämän ensimmäisen pitkäsoiton myötä alettu kiinnostumaan yhtyeestä, mitä en todellakaan ihmettele. Sen verran hyvää jälkeä on Eden Maine yhdessä tuottaja Andrew Schneiderin kanssa saanut narulle. Soundimaailma liikkuu eräänlaisessä välimaastossa, jossa reunoilla majailevat Cult Of Luna, Isis, Breach ja Sigúr Ros. Ja jottei aivan kokonaan mentäisi noiden melankolisten rajojen sisällä, niin yhtye on tuonut yhdeksi osaksi musiikkiaan convergemaista kaaottisuutta. Maalailevaa fiilistelyä, tummia kitaravalleja, tukevaa rytmiä ja screamo-tyylistä laulantaa. Tosin varsinaisesta screamosta vokalisointi eroaa massiivisuudellaan ja painostavuudellaan.

Omaksi suosikikseni albumin raidoista voisin nimetä viimeisen kappaleen, Disinformasiyan, joka tarjoaa lähes kaikkea mahdollista yhtyeen repertuaarista. Ja tarjolla on 13-minuutin edestä paksua tavaraa. Ahdistavia sävelkulkuja, tyylikkäitä sovituksia, kitaravalleja ja tanakkaa rumputyöskentelyä. Nuo elementit ovat muilla kappaleilla pilkottu huomattavasti pienempiin osasiin, mutta kuitenkin yhdistelevästi. Yksikään kappale ei rakennu nojautuen tiettyyn elementtiin, vaan aina löytyy kaveri jostakin toisesta.

Tällä albumilla se viimeinen työ äänittämisen, nauhoittamisen, tuottamisen ja kaiken muun prosessiin kuuluvan lisäksi jää kuuntelijan tehtäväksi. Oikeastaan varsinainen tuottaminen tehdäänkin itse kuuntelijan korvien välissä. Esimerkiksi avausraita Solstitium ja I Am What You Are ovat eräällä tavalla jätetty auki, jotta lopullisen silauksen kappaleelle antaisi kuulija. Oma tilukseni keskittyi lähinnä tämän arvostelukappaleen kuuntelemiseen ja siitä jonkinlaisen kuvan muodostamiseen. En kuuntele tämän tyylistä musiikkia kovinkaan useasti, sillä elämän ollessa tarpeeksi melankolista, ei sitä ahdistusta tarvitse lisätä tämän tyllisellä musiikillä enää astettakaan. Mutta kuitenkin yritän palvella kohderyhmääni ja totean, että kyseessä on erinomainen levy. Ristiriitaista, eikö, mutta kuten sumuisella saarella on tapana sanoa, niin “Not my cup of tea.”. Olen kahvi-ihmisiä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-07
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.