Novembers Doom – The Pale Haunt Departure

Amerikan suunnalta saapuva tuomiometalli on yleensä joko niljakasta ja kaikin puolin törkyistä kaljadoomia tai letkeästi svengaavaa stoneria. Novembers Doom poikkeaa kaavasta misantrooppisella mouruamisellaan ja onnistuu siinä vieläpä melko tyylikkäästi.

Massiiviset kitarat ja tietyt melodiat ovat hakeneet selviä vaikutteita My Dying Brideltä, mutta muutoin musiikki ei ole likimainkaan yhtä apaattista uikutusta kuin brittikollegoilla. Yhtye pikemminkin vuodattaa pahoinvointinsa aggressioon ja sovittaa raivonpuuskien synnyttämät irtonaiset palaset lopuksi yhteen mainiolla tavalla. Progressiivisesti etenevät kappaleet ja sävellysten tunnistettava rytmitys aiheuttavat väistämättä vertauksen samoilla linjoilla liikuskelevaan Opethiin, vaikka bändi itse ei kuuleman mukaan yhtäläisyyksiä myönnäkään.

Oman panoksensa musiikkiin tuo vokalisti Paul Kuhr, jolta sujuvat luontevasti sekä matalahko puhdas laulu että perinteinen doom-örinä. Erityismaininnan Novembers Doom ansaitsee kuitenkin lyömättömästä kyvystään luoda vaihtelevista kappalerakenteista toimivia kokonaisuuksia, jotka kulkevat jouhevasti eteenpäin temponvaihteluista ja hiljaisista väliosuuksista huolimatta. Hienon kokonaisuuden kruunaa Attila Kisin kädenjälkeä oleva komea kansitaide.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-14
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.