Tunes, The – Bright Yellow Sun

Kyyniset kotkat ovat usein äänessä, kun puhutaan superbändeistä. Pakko myöntää, että ajatus neljästä ansioituneesta muusikosta soittamassa 60-lukulaista aurinkoista poppia, ei aivan heti sydäntä lämmitä. Saatekirjeen tarinat kesän 2005 soundtrackista tuntuivat nekin hiukan korneilta, mutta The Tunes Themen ensisoinnuista alkaen huomaa, että The Tunesissa on kyse jostain paremmasta.

Nykyään enää hyvin harvoin kuulee uutta 60-lukuhenkistä melodioihin nojaavaa poppia. Tämän takia Bright Yellow Sun tuleekin oikein hyvään rakoon, vaikka kysynnän määrästä ei olekaan tietoa. Levyltä pystyy selkeästi kuulemaan, että tekoprosessi on ollut vapautunut, rento ja ennen kaikkea hauska. Perinteinen pop-levy käy hyvin nopeasti tylsäksi, mutta näiden biisinikkareiden sävellykset sitä vastoin paljastavat uusia jippoa kuuntelukerta toisensa jälkeen. Yleisen rennon ilmapiirin ansiosta myös itse soitto kulkee rennon lumovoimaisesti. Nimekkäät soittajat eivät yritä puskea oman egonsa puolesta esille levystä vaan kappaleet leijuvat mahtavassa tasapainossa.

Levyn pysähtyessä juuri optimaaliseen puolen tunnin mittaan, naksahtaa viimeinenkin ratas kohdalleen. Hetken kuitenkin levyn loputtua mietin, mikä tästä tekee sitten oikeasti niin hyvän levyn? Kun vihdoin, sävelten vielä pyöriessä syvällä mielessäni, ymmärsin oikean vastauksen olevan yksinkertaisesti vain 11 loistavaa kappaletta.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-14
Arvostelija : Kari Sarlin

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.