Doves – Some Cities

Doves on hiljalleen kasvanut korkean profiilin orkesteriksi brittirockin ykkösketjuun. Trion tavaramerkkinä voi pitää monikudoksisia, laajoja äänimaailmoja, jotka toimivat upeasti suhteessa klassisen herkullisiin pop-kappaleisiin. Tuottajavelho Ben Hillierin panos on erittäin olennainen, voikin epäillä kuinka riisutulta bändi kuulostaa treenikämpällä tai keikalla. Nyanssien rikkaus sovituksissa on paikoitellen hämmentävä, ja ilman täydellistä keskittymistä levy aiheuttaa lähinnä infoähkyn kaltaisia tuntemuksia.

Dovesin viehätys perustuu tiettyyn saumattomuuteen, yksikään musiikin elementeistä ei nouse muiden ylle. Edes laulaja Jimi Goodwinin ääntä ei voi pitää kovin persoonallisena. Levystä ja kappaleesta toiseen taso pysyy erittäin vakaana. Se on myös totuus Some Citiesistä: albumillinen äärimmäisen eleganttia rockia vailla täytebiisejä. Eteerisen kaunista kitarointia, suoraviivaisempaa poljentoa. Lyriikat heijastelevat ankeiden teollisuuskaupunkien melankoliaa.

Some Cities ei anna eväitä räikeisiin loppupäätelmiin. Se on vain hämmästyttävän tyylitajuinen osoitus timanttisesta rock-osaamisesta. Vaikka ensivaikutelma levystä saattaa olla valju, imaisevat rikkaat äänivallit mukaansa nopeasti. Ei voi kuin ihmetellä ja kysyä: seuraavalle levylle edes yksi huono biisi?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-06
Arvostelija : Pauli Komonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.