Caesars – Paper Tigers

Ei ihme, jos Caesarsin musa tai habitus tuntuu tutulta. Kyseessä on nimittäin sama orkesteri, joka rokkasi ennen nimellä Caesar´s Palace saavuttaen kohtalaista huomiota marginaalissa. On kovin epäreilua, että niinkin lähellä kuin Pohjanlahden tällä puolen bändi tunnetaan parhaiten vain iPod- ja Nivea-mainosten supertarttuvien hittien esittäjänä. Epäreilua siksi, koska nämä länsinaapurin retrosti rokkaavat popparit ovat luoneet alkuvuoden raikkaimman kitarakiekon, joka on pullollaan niitä hyvänlaisia hittejä. Soundtrack Of Our Livesin, Kentin ja kumppaneiden vanavedessä näitten keisareittenkin soisi saavan reippaasti laajempaa huomiota.

Parin kuuntelukerran perusteella Caesarsin voisi teilata helposti yhdeksi lukemattomista kitaranhelistelijöistä, joita etenkin Svealandiasta tulvii riesaksi asti. Pala palalta Paper Tigers kuitenkin hivuttautuu “ihan kiva” -tason yli ja paljastuu hienovireiseksi ja kauniiksi pop-levyksi. Keisareilla on runsaasti vaikutteita 60- ja 70-lukujen klassikoilta, kuten Byrdsilta, Wholta, Beatlesilta sekä varhaisilta psykedeelikoilta. Bändin pienoiseksi tavaramerkiksi muodostunut, säröinen Farfisa-urku raikaa edelleen, ja tekee etenkin levyn hiteimmästä raidasta May The Rain todella vetovoimaista kamaa. Huolella viimeistellyn albumin raitoja huomaakin lauleskelevansa pitkin päivää, vaikkei levyä olisi vähään aikaan pyöritellyt.

Vaikka Paper Tigersin hieman melankoliset tunnelmat kertovat pikemminkin talven pakkasista kuin kevään lämmöstä, on Caesars hyvin nautittavaa kitarahelinää. Uskaltaisinpa väittää, että tällaisella albumilla voi jo hätyytellä ruotsalaisen poprockin eliittisijoituksia.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-20
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.