Mind-A-Stray – Sign Of Victory

Jo toimiessaan Darcane-nimen alla Mind-A-Stray vakuutti minut omaperäisellä ja ammattimaisella otteellaan. Nyt uuden nimen sekä osittain uusiutuneen jäsenistön myötä orkesteri jättää jälkeensä lähtemättömän arven ja saa haluamaan lisää. On uskomatonta, miten näin taitava orkesteri saa yhä kulkea vapaalla jalalla, vaikka toisaalta se on bändille eduksi; Mind-A-Stray on saanut hioa konseptiaan rauhassa vuosien ajan ilman ulkopuolisten häiritsemistä tai painostamista. Tällainen materiaali herättää minussa himoja oman levy-yhtiön perustamisesta, silloin olisin heti kärkkymässä tätä helmeä omille listoilleni.

Darcanea tuli vertailtua melko pitkälle Metallican ja Sentencedin hivenen vanhemaan tuotantoon, mutta nyt Sign of Victoryllä nämä elementit on lähes tyystin haudattu. Tilalle on tullut jyräävää thrashia, komeita miehisiä mättömelodioita ja teknisiä elementtejä. Aiemmin vokaaleista vastuussa ollut Tommy Dee on väistynyt tämän demon ajaksi laulajan pallilta ja hänen tilallaan on hieman vahvemmasta Tony Kakosta muistuttava Sami Ilvonen. Miehen ääni on erittäin vakuuttava, joten on hyvin harmillista, että hän on viimeisimpien tietojen mukaan lähtenyt bändin riveistä. Tommy Dee on kuitenkin aiemmilla demoilla todistanut olevansa vokalistina mies paikallaan, joten bändin tulevaisuus on näiltäkin osin valoisa.

Demon aloittava nimibiisi iskee heti ensitahdeilla suoneen sellaisen thrashpiikin, että pysyvä koukkuuntuminen on väistämätöntä. Tyylikästä riffittelyä ja omaperäisiä sovitusratkaisuja sisältävä kappale on sellainen taidonnäyte, joka pistäisi kovemmaltakin rässiveteraanilta sormen suuhun. Lisäksi kappale on aivan uskomattoman tarttuva, eikä sen sävelistä pääse eroon edes suihkussa käydessä. Kakkosbiisi The One That Got Away esittelee Mind-A-Strayn kauniimpaa puolta ollen äijämäisellä tavalla herkkä metalliballadi, joka ei kuitenkaan ole millään tasolla siirappinen esitys. Tarttuvuusasteikko nousee jälleen parilla pykälällä, sillä kappale kummittelee päässä yhä nukkumaan mennessä. Kolmannella Menace To Society -kappaleella orkesteri löytää itsestään jopa deathmetallisia piirteitä, eikä tämän räyhäämisen soidessa voi välttyä nykiviltä päänliikkeiltä. Oiva lopetus täydellisyyttä hipovalle demolle.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-29
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.