Mors Principium Est – The Unborn

Omalla kohdallani Mors Principium Estin kakkoslevy the Unborn oli yksi odotetuimmista kotimaisista levyistä. Melko tarkalleen kaksi vuotta sitten ilmestynyt debyyttialbumi Inhumanity iski takaraivoon kuin tuhat teroitettua kirvestä, eikä sen teho ole laskenut ajan kuluessa. Nyt kun orkesterin uutukainen jyrää läpi korvieni tunnen suunnatonta tyytyväisyyttä, sillä the Unborn ei ainoastaan täytä odotuksiani, vaan ylittää ne raivoisasti.

Mors Principium Est soittaa yhä melodista deathmetallia, mutta se on tehnyt konseptilleen melkoisen kasvojenkohotuksen. Musiikki on kokenut luonnollisen kehittymisen lisäksi muita uudistuksia, kuten esimerkiksi yllättävän suuressa roolissa olevat kone-elementit ja vierailevan naisvokalistin. Maiju Tommilan osuudet ovat pieniä, mutta sitäkin yllättävämpiä; levyn starttaava Pure iskee ensin lekalla ja lyö päälle omintakeisen klubi-tunnelman, jota hänen hento äänensä johdattelee. Hämmentävää, mutta erittäin toimivaa. Ville Viljasen vokalisointi on myös parantunut ja se on täynnä tumman raakaa energiaa.

Teknisyys ja siihen yhdistetyt nyanssit ja dynamiikka ovat Mors Principium Estin vahvimmat puolet. Bändi saa mestarillista soittoa täynnä oleviin kappaleisiin ilmavuutta ja tarttumapintaa, eikä niinsanottu tiluttelu ole biiseissä itsearvo vaan kokonaisuutta palveleva tekijä. The Unbornin kymmenen sävellystä hyökkäävät kasvoille kuin tuliset ruoskat, parantaen kuitenkin haavat heti tekohetkellä mätön sekaan fuusioitujen kauniiden melodioiden avulla. Levy on yhtä aikaa aggressiivinen ja kaunis, sen taivaallinen ja infernaalinen puoli ovat yhdessä täydellisessä harmoniassa. Extroina The Unbornin digipack versiolle on liitetty Megadeth-cover Blood of Heroes sekä biisi nimeltään No More.

The Unbornilla soittavaa yhtyettä ei monella tapaa tunnista samaksi, joka veivasi taidokasta melokuoloa Inhumanityllä. Osa debyytin innokkuudesta tuntuu kadonneen, mutta tilalle on tullut vahvaa kokemusta ja uudenlaista raskautta. On selvää, että Mors Principium Est on kotimaisen melokuolon suurin toivo. Yhtye tekee rohkeasti omanlaistaan musiikkia ja uskaltaa kokeilla uusia asoita, unohtamatta kuitenkaan genren perussääntöjä. Tämänkaltaiset seikat tekevät Mors Principium Estistä tuoreen ja valloittavan kokemuksen.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-25
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.