Spitalfield – Stop Doing Bad Things

Chicagolaisen Spitalfieldin emotionaalinen kakkosjulkaisu Victorylle on täynnä sitä itseään. Eli emotionaalista, helposti lähestyttävää ja popahtavaa rokkia. Hieman jokunen aika sitten muodissa ollutta emoa, jota esimerkiksi Jimmy Eat World soittaa. Yhtyeen soundimaailma tuo mieleen äsken mainitun lisäksi toisen Victoryn yhtyeen, Hawthorne Heightsin. Heightsiin verrattuna Spitalfieldin plussa on se, että kappaleet ovat oikeasti pitävät sisällään joitakin sisällöllisiä käsitteitä. Eivät tyhjänpäiväisiä veisuja, kuten tallikaverilla. Näistä kappalesta saa edes jostakin kohtaa kiinni ja mikä tärkeintä, ote pitää ainakin jonkin aikaa. Ei tämä millään muotoa mitään ajatonta musiikkia ole, vaan pikemminkin hetkellistä kertakäyttö, no ehkei nyt ihan kertakäyttö, mutta kuitenkin suhteellisen nopeasti kuluvaa tavaraa.

Soundeissa, ja miksei biiseissäkin on jotakin yhtäläistä Foo Fightersin kanssa. Ei tällä levyllä mitään Everlongia tai Learning To Fly -biisiä ole, mutta ajatushan se lahjan antamisessakin on se tärkein, eikö? Muutamalla kappaleella meinaa kyllästyminen päästä yllättämään. Jotenkin kappaleiden rutiininomaisuus ja yllätyksettömyys ovat aika vahvalla asenteella liikenteessä. Hyvä esimerkki tällaisesta laahaavasta biisistä on Restaining Order Blues tai So I Heard You Joined A Convent. Niistä puuttuu varsinainen melodisuus, vaikka yritystä paljon onkin, ja tätä myötä myös se todellinen tarttuvuus.

Puolestaan sieltä tarttuvammista päästä erottuvat edukseen muutamat kappaleet, joista olisi voinut kasata loistavan EP:n ja jättää loput kappaleet pois narulta kokonaan. Tampa Bum Blues tuo mieleen “punkkia” soittavat, MTV:lle räätälöidyt, Sum 41- ja Good Charlotte -tyyliset yhtyeet, joiden rallit ovat kieltämättä tarttuvia, mutta samalla aavistuksen kaavamaisia. Tampa Bum Bluesista puuttuvat onneksi MTV ja tuo kaavamaisuus. Vaikka kyllä tällä kappaleella kysyntää MTV:llä varmasti olisi. Mutta siis kuitenkin aika keskinkertainen, hajuton, mauton ja ärsyttämätön levy. Menee taustalla, mutta ei herätä minkäänlaisia tunteita.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-13
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.