Second Hand Hasselhoffs – Downtown Neonlights And Plastic Icons

Second Hand Hasselhoffs on loistava esimerkki osuvasta ja omaperäisestä bändin nimestä. Nimi suorastaan houkuttelee tutustumaan bändin musiikkiin. Itseironiaa ja tervettä huumorintajua ei myöskään tältä bändiltä puutu. Musiikista päällimmäisenä välittyy hyväntuulisuus ja rentous.

Bändi sijoittuu ehkä parhaiten Damn Seagullsin, Evilsonsin ja The Hivesin välimaastoon. Bändiä voisi verrata myös jyväskyläiseen Presley Bastardsiin. Bändin aiempi tuotanto ei ole tuttua, mutta silti HC-punkin henki leijuu vieläkin yhtyeen päällä. Unohdinko mainita, että bändin diggauslistalta löytyy samalla viivalla mm. seuraavat nimet; Minor Treat, NOFX, Duran Duran ja Deep Purple, joista kaikista todellakin löytyy vaikutteita albumilta.

Passions-raita todellakin omaa kaikki tarvittavat ominaisuudet hitiksi. Lisäplussat kappaleen messevistä torvisovituksista. The Apes of Planet on punk-repäisy AC/DC-riffeillä, aivan kuin Angus Young vetäisi Highwayta piristeissä. Cosmonaut Spartacus and Me on hervoton punkralli The Hivesin hengessä, terästettynä vanhalla synasoundilla. Move taasen on hassun höpsö bilebiisi. 80-luvun junttisoundeja ei pelätä, onneksi niitä ei kuitenkaan korosteta liikaa. Varsinkin synarummuilla alkava Happiness on TV ja Sunday School –kappaleiden kasarisoundit luovat hienoisen inhorealismin tunteen ala-asteen diskoiltamista. Muutamat täytebiisi albumin keskivaiheilla häiritsevät hyvää pakettia, pienellä puristuksella albumista olisi kehkeytynyt loistava EP. Esimerkiksi suora Rancid-kopiointi Guns olisi voitu tiputtaa kiekolta pois.

Lähellä nelosta ollaan, mutta biisimateriaali ratkaisee ja numeroksi napsahtaa kolmonen. Meininki 5/5.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-25
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.