Judas Priest – Angel Of Retribution

Pettymyksentunne oli päällimmäisenä, kun kuulin Priestin uutukaisen ensi kertaa. Kuinka tämä klassinen kokoonpano, joka työsti yhdessä Painkillerin, voi saada aikaiseksi näin keskinkertaisen tekeleen? Ripperin aikana tavallisiksi kuolevaisiksi alentuneet metallijumalat eivät tällä suorituksella saa siipiään takaisin.

Judas Priest on aina yrittänyt pysytellä ajan hermolla. Välillä uusiutuminen on onnistunut, kuten aikajaksolla, joka kesti British Steelistä Defenders of the Faithiin. Välillä on menty metsään, kuten Turbon tukkahevauksessa tai 90-luvun numetal-vaiheessa. Ajan hermolla ollaan nytkin, sillä kasarihevihän on taas enemmän kuin in. Puristusote kitarankaulasta on tainnut vain olla liian kova, kun tuloksena näin epätasainen kokonaisuus.

Angel of Retribution perustuu puhtaasti Priestin oman tuotannon kierrättämiseen. Eikä siinä mitään, onhan bändillä mitä kierrättää. En ylipäätään kuulu siihen ruikuttajien ryhmään, jonka mielestä yhtye on jämähtänyt paikoilleen, jollei soundi muutu joka levylle. Kierrätyksen, vai pitäisikö sanoa omasta tyylistä kiinni pitämisen, voi vain tehdä niin monella tavalla. “On heidän tapansa, ja on meidän tapamme”, kuten Dave Mustaine tokaisee spiikatessaan Mechanixin käyntiin. Priest on tällä kertaa lähinnä maalannut jäljitelmiä omasta tuotannostaan, vaikka sen sijaan olisi pitänyt kirjoittaa uusia, hyviä, Priestiltä kuulostavia biisejä. Jollei trio Tipton-Downing-Halford parempaan pysty, on jotain pahasti vialla.

Asiaa aikani sulateltuani on kuitenkin todettava, ettei Angel of Retribution ole läpeensä huono. Levyllä on uskomatonta kuraa (josta paraatiesimerkkinä mammuttimaisen korni Lochness), runsaasti keskinkertaisuutta, mutta myös yksittäisiä hienoja hetkiä. Mainitsemisen arvoisia kappaleita, jotka Priest-standardeilla ylittävät mediaanin, on oikeastaan kolme: Judas Rising, Worth Fighting For ja Hellrider. Näistä Hellrider on koko levyn ainoa biisi, jonka itse kelpuuttaisin Painkillerille. Toisaalta biisi on sitten kerta laakista niin hyvä, ettei kolmosta huonompaa arvosanaa kehtaa levylle antaa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-18
Arvostelija : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.