Pantheïst – Amartia

Seitsemän kuolemansyntiä on aihe, jota on kaluttu puhki niin kirjallisuuden kuin elokuvataiteenkin saralla, metallimusiikista nyt puhumattakaan. Tähän kirkolliseen teemaan on kuitenkin onnistuttu sytyttämään uutta roihua Pantheistin omaperäisen funeral doomin kautta. Orkesteri tuntuu kääntävän koko käsitteen ylösalaisin ja Amartia ikään kuin käskee elämään mahdollisimman syntistä ja rietasta elämää.

Pantheist on kuin lauma katolisia pappeja, jotka ovat eristäytyneet muusta yhteiskunnasta ja harjoittavat oppejaan hyvin makaabereilla tavoilla. Amartia on näin ollen kuin katsomus kirkollisten traditioiden ja käsitteiden synkkään ja pelottavaan puoleen, joka on täynnä kylmää kauhua. Yhtye purkaa patoutunutta ahdistustaan aavemaisten tuomiosävelten kautta, joihin on omintaisella tavalla ynnätty vaikutteita black metallista progressiiviseen rockiin. Tunnelmaltaan levy on äärimmäisen raskas ja se painostaa kuulijan mustaan transsinkaltaiseen tilaan, josta nostamaan eivät pysty edes ylemmät voimat.

Amartian kuolemanpastorit tarjoavat kuulijalle tulisia taivaspaikkoja, joista on hyvin vaikea kieltäytyä. Levy on kuitenkin kokonaisuudessaan hyvin vaikea virsikirja nieltäväksi, sillä sen vanhollisen ummehtunutta äänimaailmaa ei pysty sisäistämään yhdellä, tai edes useammallakaan kertaa. Pantheistin pimeitä liturgioita on raskas kuunnella, mutta toisaalta niiden vaikeus kasvattaa albumin käyttöikää melkoisesti. Amartia on painajaismainen helvetinsaarna, joka tuo hautausmaan usvaisen ilmapiirin öisiin unelmiisi. Kuuntele kuinka hiekka ropisee arkkusi kannelle.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-02
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.