Thunderstone – Tools Of Destruction

Viitisen vuotta sitten päivänvalon nähnyt Thunderstone vaikutti ennen eponyymin debyyttinsä ilmestymistä lähinnä Imperiumin keskustelupalstan vitsiltä, mutta sittemmin ääni kellossa on muuttunut. Helsinkiläisyhtye on noussut yhdeksi valtakunnan uskottavimmista melodisen metallin orkestereista laadukkaiden sävellystensä vuoksi, ja hyvän levytyssopimuksen ansiosta se on saanut paljon ystäviä myös esimerkiksi Keski-Euroopasta. Yhtyeen asema säilynee ennallaan, kun sen kolmas pitkäsoitto ilmestyy toukokuun puolivälissä, sillä tekele esittelee debyytin tavoin sekä erittäin onnistuneita että keskitasoisia hetkiä.

Pitkän linjan muusikot ovat keränneet kokemuksia Antidotesta, Tunnelvisionista, Sonic Pumpin studiohommista ja uskontotieteen tutkimuksesta, ja vaikutteet on suodatettu suoraan 80-luvun heavysta sekä hard rockista. Laaja kokemuspohja ja edelleen vahva innostus melodiseen musiikkiin tuottavat parhaimmillaan aivan erinomaisia tuloksia. Without Wingsin uljas kertosäe on yhtyeen parhaita yksittäisiä suorituksia, eikä duurivoittoinen hard rock -pala I Will Come Again jää piiruakaan jälkeen. Myös nopea ja muuta materiaalia raskaammin jyräävä Weight of the World kerää pisteet kotiin timanttisella kertosäkeellään.

Tärkeimmissä rooleissa ovat tuttuun tapaan Pasi Rantasen käheähkö mutta kuulas ääni ja Nino Laurenteen innovatiivinen ja samalla esikuville kumartava kitarointi sekä melodiataju. Kari Tormackin taustalle miksatut koskettimet ovat usein mukana lähinnä kosmeettisessa roolissa, mutta modernimpeja soolokikkailujakin kuullaan. Saksassa vokalistin vaimoksikin erehdyksessä luultu rumpali Mirka Rantanen ja bassoa eleettömästi näpyttelevä Titus Hjelm muodostavat pätevän rytmiryhmän, mutta sävellykset eivät tarjoa heille mahdollisuuksia erottua ruodusta merkittävästi. Erityisen miellyttävää koko ryhmän soitossa on iän ja itsevarmuuden tuoma rentous. Kiekon soundimaailma on kirkas ja suhteellisen raskas etenkin rouhean kitaran osalta, ja Laurenteen kaltaisen studiovelhon olisikin vaikea kuvitella laskevan käsistään suttuista tai puolivillaista tekelettä.

Valitettavasti erinomaisten raitojen seuraan on eksynyt myös heikompia suorituksia. Debyytin Voice in a Dreamia ja Episode-kauden Stratovariuksen unettavimpia tekeleitä muistuttava Welcome to the Real jynkyttää puuduttavasti, ja Feed the Fire sekä The Last Song ovat tympeän keskinkertaisia perushevivetäisyjä. Voimaballadi Another Time kulkee periaatteessa sujuvasti, mutta mitään Spread My Wingsin tyylistä oraaliorgasmia se ei tarjoa. Levyn päätteeksi sijoitettu kahdeksanminuuttinen Land of Innocence on jälleen hyvän kertosäkeensä ansiosta askel parempaan suuntaan, mutta sen pituudesta olisi voinut nipistää hieman.

Kokonaisuutena Tools of Destruction on kummallisella tavalla ristiriitainen tekele. Yhtyeen parhaita hetkiä jaksaisi kuunnella loputtomiin, mutta tylsimmillään viisikon esitys hukkuu ikävästi massaan. Siksi arvosanaakaan ei tarvitse miettiä pitkään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-30
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.