Levyarvostelut

Kill The Romance – Kill The Romance

Lahti, tuo hardcore-scenestään tunnettu kaupunki ei liiemmälti tätä perinteisempää metalliosastoa työnnä ulos. Mutta nyt tulee, ja kovaa. Finnish Metal Expon Hilselinko-skabaan osallistunut Kill The Romance tarjoaa erittäin melodista ja hyvin sävellettyä metallia, jossa yhdistyvät erittäin laajalla skaalalla poimittuja, erinomaisia elementtejä eri metallin alajaoksista. Soilworkin melodia, Sentencedin raskaus, Suburban Tribelle ominaiset kertosäkeet ja Entwinen tarttuva, poppistyylinen soundimaailma. Siinä muutama esimerkki, jotka mieleeni tulivat levyä kuunnellessa.

Pulse Of Negative on kappaleista yksinkertaisesti vastuttamattomin, nopein ja samalla melodisin. Alussa vokalisti Ville Hovi päästelee miehekkäällä melodisen death metal -laululla, kunnes kertosäkeessä vaihdetaan puhtaaseen lauluun. Nuo molemmat kulkevat sulassa sovussa, rikkomatta millään tavalla toistensa reviirejä. Kitaristikaksikko Tomi Luoma ja Antti Kokkonen tulittavat sellaisella riffiarsenaalilla, että ei voi kuin ihailla. Riffejä ei ole liikaa ja jokainen on kuin luotu kappaleen tukijalaksi. Loppuosan soolot osoittavat kaveriden soittotaidosta sen mitä on oleellista tietää, eli homma toimii. Loistava avaus. Kakkosraita Inner Cell on aavistuksen rauhallisempi kuin avausraita. Murinalaulut eivät ole niin vahvasti läsnä kuin mitä ne olivat ensimmäisellä raidalla. Kertosäe tuo laulun osalta mieleen sen tyylisen vokalistin jossa on puolet Tuomen Villeä ja puolet Laihialan Villeä. Kappaleen lopun soolo on astetta rokahtavampi, kuin avauksen metallisemmat soolot.

My Saviour on hieman 90-luvun alun metallican suuntaan hakeva kappale, josta ei siitäkään melodioita puutu. Vokaleita vedetään puoliksi, murinaa ja puhdasta. Rumputyöskentely on Mika Tantulla erittäin hyvin hallussa ja kappale voi rauhassa rakentaa runkonsa tuon työn hedelmien ympärille. New World Man on sitten kolmikosta eniten erottuva kappale. Alussa päästellään speed/thrash metal -asenteella, jonka jälkeen melodinen väliosa, jossa hitunen derivaattametallin kikkailua. Siis aivan aavistus, en tiedä onko korvissani, siis päässä, vikaa. Mutta sille se nyt vaan mielestäni kuulosti.

Janne Kermisen tuottama neljän kappaleen EP on erittäin tyylipuhdas ja valmis paketti. Loistavat soundit ja loistavat kappalerakenteet. Melkein hävettää tekelettä demoksi kutsua, sen verran erinomaisesta tavarasta on kyse. Jos tällä ei irtoa levytyssopimusta, niin kyllä on meikäläisen aika vaihtaa harrastusta. Ja ehkä jonkun muunkin siinä sivussa…? Ja älkää viitsikö pojat väittää, että kyseessä on ensimmäinen tekeleenne. Innolla jään odottamaan jatkoa tälle levytykselle. Ja jatkoahan on luvassa huhtikuussa 2005. Tsekatkaa ihmeessä, ette tule katumaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-08
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.