Apulanta – Kiila

Apulannan uunituore pitkäsoitto Kiila singahti suoraan listaykköseksi myyden välittömästi kultaa. Kiinnostava kokonaisuus Kiila onkin ja monen odotukset varmasti täyttivät. Arvostelijan soittimessa Apulanta ei ollut pyörinyt sitten Kolme-levyn, mutta tämä levy sytytti kipinän uudelleen. On mukavaa huomata, kuinka bändi on kehittynyt varsin massiiviseksi ja taidokkaaksi jättäen Hei, hei mitä kuuluu -ajat taakseen.

Bändin linja on vähitellen tullut raskaammaksi ja yleinen äänimaailma synkistynyt. Kuitenkin ulosanti on ehtaa Apulantaa, uusilla tuulilla vain. Sinkkulohkaisu Pahempi toistaan antoi jo viitteitä tähän kurssin muutokseen ja minusta se on vain ja ainoastaan positiviinen asia. Varsinkin alkupään biisit Syöpä, Pala siitä ja jo mainittu Pahempi toistaan jyräävät kovalla massalla, kun taas jälkeä hieman pehmitellään loppua kohden siloisen rosoisilla jousistemmoilla värittyneillä raidoilla kuten Armo, Routa ja levyn päättävä Kaukaa lähelle, joka nostaa kuulijan ihokarvat väkisinkin pystyyn vahvalla virittyneisyydellään. Kuollakseen elossa sekoittaa kuulijan pään kaksijakoisuudellaan ja Valon juuri valloittaa tietyllä kierolla seesteisyydellään, Laululintu laulaa päässä vielä pitkään, Usko herättää epäilemään.

Täytebiisejä Kiilalla ei kuulla, vaan jokainen teos ottaa ja täyttää paikkansa. Vaikka Apulanta ei vieläkään sano mitään suoraan, on kuitenkin jonkin asteista selkiytymistä sanoituspuolessakin tapahtunut sitten alkuaikojen. Levystä ei voi kuin nauttia, se kietoo kuulijan maisemaansa ja päästää irti vasta viimeisten tahtien jälkeen.

Arvosana : 5/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-28
Arvostelija : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.