Sunride – The End Justifies The Means

Jyväskylän stoner-ylpeys Sunride julkaisee kolmannen kokopitkänsä parin vuoden kypsyttelyn jälkeen. Samaa tehokasta stoner-rockia edelleen soitetaan, mutta tällä albumilla painotus siirtyy sanalle rock. Stoner-elementit ovat vähentyneet ja samalla melodiakirjo on kasvanut. Edellisen Through the Red –albumin tasainen puuduttavuus loistaa poissaolollaan ja uudella albumilla materiaali on selkeästi monipuolisempaa.

Kuten jo aiemmin single-arviossa mainitsin, Sunriden kappaleet vaativat reilusti kuuntelua avautuakseen. Tämäkään albumi ei tee poikkeusta sääntöön, vaan se vaatii reilusti kuuntelua ennenkuin kaikki pienet nyanssit tarttuvat, lieneekö osasyynä se valtavan voimakas äänivalli, joka on loihdittu esiin Seawolf-studiolla. Harvan yhtye onnistuu valjastamaan vastaavaa voimakkuutta studioalbumille ja samalla pitämään äänimaailman kirkkaana ja selkeänä. Bändin vahtuutena on edelleen Mikko Rikalan ja Wille Naukkarisen tunnistettava kitarointi ja Jani Peipon persoonallinen ääni. Sopivan lisämausteen albumille tuo Swallow The Sun vokalisti Mikko Kotimäen huutovokaalit Otherside ja Colourblinded raidoilla.

Levyn aloittaa edellämainittu biisikaksikko, jotka jyräävät levyn upeasti käyntiin. Parhaiten kuitenkin nousee esiin nimibiisin loistavat riffit, jotka tarttuvat välittömästi. Biisin loputtomiin jatkuva revittely loppuu viimein seitsemän minuutin viivoille. Ehdottomasti bändin paras biisi ikinä. Ocean raidasta havaitsin hienoisia sävyjä Pearl Jamin grunge-soundista, samalla raita jyrää paremmin kuin Zakk Wylden äijäheavy konsanaan. Singlebiisi Waiting for the Grace toimii osana levykokonaisuutta huomattavasti paremmin kuin sinkkuna. Mike Monroen lähes hurmioimaisesti huuliharpulla säestämä One Tragedy on juuri sellainen ralli, jota itse Hanoit kaipaisivat. Tälle albumille se tuo sopivaa vaihtelua ja hyvinhän se harppu sopii näin raskaampaankin rock-vääntöön. Kappale päättyy melankoliseen piano-outroon, jonka jälkeen levyn päättää rähinäpommi Done to a Turn, joka vedetään täydellä raivolla läpi. Kappaleesta voi melkein luvata taattua keikkahittibiisiä. Yleisesti kiekon biisit ovat tasaisen vahvoja, eikä täyteraitoja ole eksynyt mukaan.

Sunride on selvästi kehittynyt jokaisella albumeilla, joko seuraavalla potti räjähtää kunnolla? Bändi on aiemmin menestynyt huomattavasti paremmin Suomen rajojen ulkomailla. Varsinkin Saksassa bändillä on kovasti vientiä, ehkäpä Suomessa ei edelleenkään arvosteta tarpeeksi rehellistä stoner-rockia?

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-23
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.