Klimt 1918 – Dopoguerra

Italialainen Klimt 1918 on kovasti tunkemassa itseään metallikategoriaan, vaikka musiikki viittaa aivan muualle. Orkesteri rakentuu sittemmin hajonneen death metal –aktin raunioille, ja tulevaisuudessa luvassa on esiintymisiä festivaaleilla Anthraxin ja Therionin kaltaisten yhtyeiden kanssa. Avausraita tuo kuitenkin raavaan hevipaukutuksen sijaan mieleen trendikkään kitaravetoisen nykypopin, jossa säröefektit ovat vain pieni lisämauste.

Musiikista paljastuu nopeasti alakuloinen perusvire, joka leimaa melkeinpä koko levyä. Vähitellen myös metallisuus alkaa kuulua läpi, vaikka hyvin kevyissä sfääreissä liikutaankin. Laulajan vaikeroiva ääni ja akustinen rämpytys ovat silkkaa Anathemaa ja Katatoniaa, kun taas kaikuvat kitaratremolot ja nostatukset tuovat mieleen lähinnä Godspeed You! Black Emperorin. Lopputulos on eriskummallinen, mutta varsin toimiva sekoitus U2:n tyylistä poprockia ja progressiivista kevytmetallia.

Jostain ihmeen syystä Klimtin veijarit ovat päättäneet toteuttaa omalaatuista visiotaan pääosin englanniksi, vaikka viimeisellä raidalla kuultu italia tuo musiikkiin piristävää sävyä. Runsaampi äidinkielen käyttö saattaisi erottaa hyvällä tavalla yhtyeen taiteellisesta brittipopista, johon tunnelmointi on toisinaan vaarassa sortua.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-24
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.