Alchemist – Organasm

Didgemetalli. Niinkin vastenmielinen kuin tuo idea onkin, saa Alchemist tälläkin kertaa edes jonkinmoista järkeä puhallettua aavikkoiseen psykedeliaansa. Platta toimii oppikirjaesimerkkinä siitä, että pelkällä omaleimaisella konseptilla voi pärjätä tietyn matkaa yhtyeen musiikillisella kaarella. Ikävä kyllä kappalemateriaalin taso on oikeastaan poikkeuksetta laskenut edelliseltä julkaisulta, ja tuo galaktinen STOP-merkki taitaa nyt häämöttää hyvinkin lähellä.

Soundit eivät millään tunnu haluavan antaa korvalle periksi. Rasittavan synteettisiltä kuulostavat rummut, taustalla tuubaava bassosoundi, nuhaiset kitarat ja väritön kokonaisuus yhdistettyinä kankeisiin soitinsuorituksiin – eritoten laulu-rummut-akselilla – tekee musiikista nauttimisen melko hankalaksi. Lyhyestä virsi kau…tai sanotaan vain, että lyhyestä virsi : ehkäpä syvällä Organasmissa lymyää marginaalista ostopotentiaalia didgeridoon soittoa aloittelevalle, metalliin mieltyneelle stoner-muusikolle. Vaihtoehtoisesti voi kiekkoa suositella myös pilvestäville Australia-intoilijoille, mikäli kaikki heistä eivät vielä ole tehneet kuten dingo ja kadonneet. Paul Hogan, anyone?

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-20
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.