Anger – The Bliss
Portugalilainen nu-metallia soitteleva yhtye on saanut lättynsä ulos myös laajemmin kuin kotimaan kamaralla. Saksassa nauhoitetun levyn tuottajana on toiminut Helloweenia ja Guano Apesia tuottanut Tommy Newton. Levy-yhtiö on siinä mielessä luottanut omaan löytöönsä sokeasti, että on kanteen painattanut “Money back guarantee”-leiman. Samalla saatteessa haukutaan kaikki muut nu-metallin veivaajat toistensa matkijoiksi ja nostetaan Anger parhaaseen kastiin. Angerilla on yksi ase käytettävissään, jota muilla ei siis tietenkään ole. Tuo salainen haupitsi on nimeltään melodia. Luettuani saatteen ja kuunneltuani platan mietin, että kuka viilaa linssiin ja ketä. Tavallaan itse yhtye on syytön tässä sopassa, mutta tämän materiaalin perusteella kaikkien muiden yhtyeiden lyttääminen osoittaa erittäin taitamatonta markkinointia ja musiikin tuntemusta.
Avausraita Feel My Anger lupaa periaatteessa ihan hyvää alkua levylle. Tämähän tuo mieleen Downsetin debyytin ja Anger-biisin. Alun riffi ja kertosäe ovat kuin suora tuulahdus ajoista ennen nu-metal-aaltoa. Tosin tuo ilo loppuu suhteellisen lyhyeen, sillä loput kappaleet edustavat yhtä poikkeusta lukuunottamatta aivan samaa aihiota. Yhtye onnistuu kuulostamaan vuoroin Downsetiltä ja vuoroin loistavalta Orgy-yhtyeeltä. Tosin ilman biisejä, syntikoita ja mitään muutakaan mitä Orgy tarjoaa. Kuinka se sitten on mahdollista, kyllä se jostain kumman syystä vaan on. Kuunnelkaapa vaikka Iced-niminen kappale. Siinä on melodiat, sekä laulussa että soitossa kuin suoraan Orgyn Candyass-levyltä.
Ja mitä tulee tuohon salaiseen aseeseen, niin onhan levyllä melodioita. Biisien ollessa, ikään kuin raakileita demovaiheen ajoilta, ei niistä juurikaan pääse nauttimaan. Ainoana joukosta todella erottuvana raitana voisin mainita levyn päättävän akustisen Lost Soul-biisin. Konebiitiä ja akustisia kitaroita tarjoavassa kappaleesssa on hieman ideaa ja omaperäisyyttä. Ja ennen kaikkea jotain, joka jää mieleen. Jotain hyvää siis. Oikeastaan tämä viimeinen biisi ja muutama riffi tuovat pakollisen ykkösen lisäksi vielä toisen pisteen. Ei tämä nyt niin vaarallinen levy ole, ettäkö sille ykkösen antaisin. Eihän moinen mainostaminen, joka nyt kapsahti aika pahasti kiville, ole yhtyeen vika.
Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-18
Arvostelija : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.