Itkevä Tyttö – Sateenvarjokatu

Itkevä tytön muutaman vuoden eteneminen perustuu toistaiseksi muutamaan omakustannelevyyn ja harvoihin live-esiintymisiin. Tosin en ihmettelisi yhtyeen maineen kantautuvan piakkoin Satakunnan alamaailmaa pidemmälle. Itkevän tytön tyyli on siinä mielessä omaperäinen, että rockin kovaan pintaan on saatu imetettyä pienimuotoisesti jazzin pimeimpiä tuulahduksia. Jazzmaisesta tunnelmasta isoin kiitos kuuluu Pekka Alosen pianon käsittelylle.

Itkevän tytön tuotannossa on havaittavissa samaa rautalankatunnelmaa kuin Tyttären ärähtelevän synkässä ilmapiirissä. Tunnelma on kuin kapakan pienellä nurkkaorkesterilla, joka veivaa musiikkia muutamalle sammumispisteessä olevalle pisnesmiehelle. Onneksi yhtyeen asenteesta voi heti päätellä, ettei sen tarvitse tyytyä moisiin räkäläkeikkoihin. Tälläisen taitelun uhriksi kaivataan enemmän ennakkoluulottomia musiikin ystäviä, joiden keikkamieltymykset eivät perustu pelkästään päihdeainepitoisiin moshpit-taistoihin. Kuppi kahvia nenän eteen ja keskittyy siihen mitä lavalla oikeasti tapahtuu.

Levy on äänenlaadultaan hyvänlainen. Instrumentit on saatu taottua tallenteelle selkeästi ilman mitään sotkuja. Enimmäkseen laulusta ja kitarasta vastaava Lauri-Matti Parppein lauluääni pysyy sopivasti taka-alalla, kunnes ilmoille kajautetaan leijonamaisia karjauksia. Harvat huudahdukset ovat hyvänlainen konsti palauttaa kuulijan mielenkiinto takaisin musiikin pariin.

Pikaisena tulkintana bändin materiaalin voisi kuvailla taiteelliseksi runopoikarokiksi. Tosiseikka on se, että kaunis taiteellinen iskelmäpiiri on onnistuttu halkaisemaan paikoin ilmenevillä räkäisillä grunge-vihahteilla. Mielenkiintoinen seikka piilee myös siinä, että Itkevän tytön hidastempoinen eteneminen tuo oudoimmillaan mieleen doommetallimaisia piirteitä.

Kokonaisuutena Sateenvarjokatu on hyvä pohjustaja mahdollista albumijulkaisua varten. Kokopitkään tuotokseen vaadittaisiin hivenen lisää vaihtelevuutta, ettei tunnelma hidastu ja jäykisty liikaa. Kuusiraitaisen kiekon suhteen liiallista jäykistymisen vaaraa ei ole onneksi havaittavissa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-13
Arvostelija : Ismo Korhonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.