Frozen Flame – The Burning Breeze

Keski-iältään juuri ja juuri oluenostoon kykenevä oululaisryhmä Frozen Flame on saanut valmiiksi ensimmäisen demonsa, joka yllättää peräti 40 minuutin kestollaan. Selvimmät vaikutteet on imetty brittiläisestä perinnehevistä, mutta laukkakompin ja melodisten kertosäkeiden ohella kuullaan myös keskitempoista ja aavistuksen raskaampaa tamppausta. Yhtyeestä huokuu selvää potentiaalia kohtalaisen tasokkaiden melodioiden ansiosta, mutta mitään täysosumia ei ole valitettavasti eksynyt vielä tälle teokselle. The Executioner -raidan alku on kuin suoraan Rautaneitsyen oppikirjasta, mutta kertosäkeessä ja leadeissa on aistittavissa myös Downin aikaisen Sentencedin perinnettä. Itsemurhaajiin viittaa myös laulusta vastaavan Heikki Väyrysen ääni, joka ajoittain liukuu melodisesta ja puhtaasta fraseerauksesta käheämmälle puolelle. Kumpikaan tyyli ei luonnistu erityisen vakuuttavasti, ja etenkin puhdas ääni vaatisi toimiakseen huomattavasti lisää pontta. Nyt äänijänteiden venyttely tuntuu ajoittain hyvin vaivalloiselta, eikä kitaroinnissa kuultavasta lennokkuudesta ja rentoudesta ole tietoakaan.

Yhtyeen suurin ongelma on sekä yksittäisten kappaleiden että koko tekeleen liiallinen venyttäminen. Esimerkiksi turhan suorituspaineisen oloisia sooloja voisi karsia surutta, jotta punainen lanka säilyisi paremmin mukana. Osan kappaleista voisi myös suosiolla raakata kokonaan pois, sillä kyllä yhteensä kolme varttia kestävät kuusi studioraitaa, yksi harjoituskämppäveto sekä livevideo ovat aivan liikaa nykyajan kompaktiutta ja tiivistämistä arvostavassa yhteiskunnassa. Sävellyksistä pahiten menee metsään Apulannan muinaisen Ilona?-balladin epäonnistunutta demoversiota muistuttava You Are the One, joka tuo mieleen lähinnä peruskoulun kylmäkiskoisten joulu- ja kevätjuhlien ylidramaattiset bändiesitykset. Jos yhtye haluaa olla vakavasti otettava, myös treenikämppäraidan loppuun ympätyn jazzhölmöilyn kaltaiset pelleilyt voisi unohtaa. Ei nimittäin edes hymyilyttänyt. Myös demon soundeissa olisi valtavasti parantamisen varaa, sillä näin vahvasti melodioihin nojaava musiikki vaatisi ehdottomasti tuekseen kaikilta osin kirkkaan soundimaailman, jollaiseksi ohuiden kitaroiden ja maalipurkkimaisten rumpujen yhdistelmää ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua.

Parjauksesta huolimatta oululaisilla vaikuttaa olevan hallussaan valtti, joka on monelta muulta yhtyeeltä nykyisin hakusessa: kehnojen soundien vastapainoksi se esittelee melodiatajua ja jopa omailmeisiä kitarointiratkaisuja, siinä missä moni muu yhtye tarjoilee keskinkertaisia sävellyksiä erinomaisilla soundeilla. Musiikkiaan jalostamalla Frozen Flamella on siis mahdollisuus erottua joukosta.

Arvosana : 2/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-14
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.