Various – Metal On Metal
Tautologista Metal on Metal -nimeä kantava kokoelma on herättänyt jonkin verran keskustelua alan mediassa. Suurin hatunnoston aihe on se, että levylle osallistuneet kymmenen yhtyettä ovat raapineet lystin kustannukset urhoollisesti omasta selkänahastaan. Yhteiseksi nimittäjäksi on valittu thrash metal, vaikka jokunen osallistuja genrestä osittain tai kokonaan poikkeaakin. Kaikki yhtyeet ovat ilmeisesti myös vailla minkäänlaista levytyssopimusta, mikä luonnollisesti korostaa kokoelman maanalaista luonnetta.
Levyn alkupää tarjoaa erittäin nautinnollisia hetkiä. Jostakin brutaalin lajityypin elokuvasta napattu intro pohjustaa tietä helsinkiläiselle Jumalationille, jonka tapa fraseerata Bay Arean thrash-oppeja on hieman kokoelman keskitasoa monimutkaisempi. Progen puolelle ei sentään lipsahdeta, mutta vaihtelevantempoiset osat ja ajoittain tekninen kitarointi nostavat kokoonpanon helposti silmätikuksi. Onneksi yhtyeellä on myös kaahauksen perusopit hallussaan, sillä yksinkertaiset ja iskevät riffit vakuuttavat ensi kuulemalta vokalistin saarnatessa päälle särkyneellä äänellään. Chuck Schuldinerin alkuaikojen materiaalia lienee kuunneltu. Myös monimutkaisemmat osiot alkavat tarttua takaraivoon, kun kuuntelukertoja tulee lisää, eikä yhtyeen voi lopulta todeta kuuluvan muualle kuin kokoelman kirkkaimpaan kärkeen.
Levyn ehkä tiukimmista hetkistä vastaa Reign in Bloodille syvään kumartava Malicious Death. Hetkittäin erehdyttävästi Slayerin paukutusta muistuttavaan paahtoon upotetaan sujuvasti Kerry Kingin koulukunnan sooloja, eikä suoraviivaisen kompin pohjustamien esimerkillisten riffien aikana voi olla nostamatta nyrkkiä kohti kattoa. Slaughter-raidalla mukaan hiipii myös Stonen henkeä, tosin suoraviivaistettuna.
Hämäläistä Pyöveliä kuunnellessa huomio kiinnittyy ennen muuta tavallista karumpiin rumpusoundeihin ja astetta raaempaan vokalisointiin. Thrash Tormentor -raita on täysin Kill ’em Allia. Kaksikon tekeleistä ei pahaa sanottavaa ole, vaikkeivät ne Araya-tyylisine rääkäisyineen olekaan omaperäisimmästä päästä.
Pitkän linjan kokoonpanoihin laskettava Wengele yllättää vokalistinsa Pullan huomattavan puhtaalla laulusuorituksella, jota yhtye itse luonnehtii “piipitykseksi”. Rekkalastillisen savukkeita imenyt Danny DeVito saattaisi kuulostaa samalta. Käheä tulkinta kuitenkin sopii tanakan ja tarttuvan riffittelyn päälle erinomaisesti, ja kokonaisuudessaan kappale nousee yhdeksi kokoelman helmistä. Tavallaan harmi, ettei pohjoisen herroilta ole päätynyt mukaan kuin yksi raita.
Itsensä Hellvis Perversleyn kipparoima Hellbox esittelee turkulaisen näkemyksen thrashin ja kuolon sekä Motörheadin mallisen groovaavuuden yhteispelistä. Rokkaavampi yleisilme tuo mukavaa vaihtelua thrashin joukkoon poikkeamatta kuitenkaan yleislinjasta liikaa. Kahden studioraidan seuraksi ujutettu “Me ollaan Hellbox helvetistä” -esittäytymisellä käynnistyvä ja hirvittävillä soundeilla varustettu livevetäisy Inferno puolustaa myös hyvin paikkaansa.
Myös thrashin raskaampaa laitaa edustava Evoked Curse esittää tasokasta materiaalia, mutta valitettavasti hieman puolivälin jälkeen musiikin yleinen taso ei enää nouse alun korkealuokkaisen materiaalin veroiseksi. Toimivien riffien ohella Evoked Cursen mieleenpainuvimpia hetkiä ovat vokalistin murinasta ajoittain irtoavat korkeammat kiekaisut, jotka muistuttavat, ettei thrashin todellakaan tarvitse olla hampaat irvessä puurtamista.
Osittain huumoripuolelle kallistuu myös Death Thrashers Kuopio, jonka tekeleet mielentilan mukaan joko kärsivät tai hyötyvät vokalistin korkeammista kiekaisuista ja huomattavan suttuisista kitaroista. Näitä äänitettäessä nautittuna on toivottavasti ollut jo monta olutta. Sepulchral Evil -raita esittelee kyllä mukavalla tavalla ilkeän riffin.
Lahtelainen Evil Angel maustaa riuskaa ja suoraviivaista thrashiaan vanhakantaisella blackilla ja onnistuu kohtalaisesti, mutta Infernal Hell ja Dark Forces of Hell eivät valitettavasti edusta kokoelman mieleenpainuvinta antia.
Myös Flame hyödyntää raskaassa piiskauksessaan epäpuhtaita ja epäpyhiä vokaaleja, mutta kesken Internal Wrath (Infernal Hate) -raidan sukelletaan myös skottilaiselta Oi Polloi -punkryhmältä kuulostavaan aggressiiviseen laukkaan. Historian lehtiä käännellään lainaamalla 16 vuoden takaista Sacred Crucifix -raitaa Requiem, jonka hidas synkistely toimisi todennäköisesti paremmin jossakin muussa yhteydessä.
Myös kokoelman päättävä Slugathorin Legions of the Undead on hieman oudossa paikassa. UG-thrashin äänitorveksi voimakkaasti profiloituneen kokoelman soisi päättyvän alan perinteitä kunnioittavaan sahaamiseen, mutta Slugathorin jenkkikuolosta ammentava synkkä murjominen siirtää ajatukset hieman muualle. Hyvinhän kappale tukevine soundeineen toimii, mutta voisi toimia vielä paremmin esimerkiksi omalle alalleen keskittyneellä kokoelmalla. Raidan mukanaolo on kuitenkin ymmärrettävää, sillä yhtyeen miehistöä on ollut mukana toteuttamassa kokoelmaa.
Kokonaisuudessaan Metal on Metal on pätevä katsaus suomalaisen thrash-skenen vähemmän kompromisseja harrastaviin nimiin. Kappalemateriaalin laatu vaihtelee valtaosin hyvän keskitason ja erinomaisen välillä, ja aitoon thrash-tyyliin myös ulkomusiikilliset seikat ovat kunnossa. Farkkuliivien ja luotivöiden välistä vilkkuvat taiteilijanimet, kuten Esteban Genocidio, Jerker, Necrophiliac ja Dr. Vomit, sekä alan tyyliin kuvaillut instrumentit, kuten bestial desaster vokills, chainsaw of hell sekä bassturbation extreme, luovat kuvaa paikkansa tietävistä ja esikuvansa tunnustavista yhtyeistä. Vain kilometrin mittainen kiitoslista puuttuu kansilehdistä.
Kunnon thrash on likaista, rähjäistä ja epäsovinnaista, mutta kunnolla tai ainakin kovalla asenteella soitettua ja muutamalla levynpyöräytyksellä takaraivoon tarttuvaa sekä kuuntelua kestävää musiikkia. Juuri tätä osastoa Metal on Metal edustaa varsin onnistuneesti.
Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-07
Arvostelija : Antti Kavonen
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.