Steve Vai – Real Illusions: Reflections

Kitarasankareiden ehdottomaan eliittiin on jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan kuulunut Ibanez-kitaramerkin mallimannekiini Steve Vai, joka tuli tutuksi 1980-luvulla yhteistyöstä niin Frank Zappan, Whitesnaken, kuin David Lee Rothinkin kanssa. Jo kuuden miljoonan myydyn soololevynkin jälkeen on epäilemättä selvää, että herran kitarointi on tullut tutuksi ympäri maailman.

Esikuvana Vai on ollut monelle kitaristinalulle. Herra itse aloitteli kitaratuntejaan Joe Satrianin oppilaana, jonka kanssa Vai muodosti myöhemmin G3-kokoonpanon, jonka kolmantena jäsenenä ovat vaihdelleet mm. Yngwie Malmsteen ja Robert Fripp. Vai on todennut yhdeksi itsensä toteuttamisen tarpeeksi ne omituiset ja mielenkiintoiset äänet, joita hän päässänsä kuulee ja jotka on ollut pakko soittaa ulos. Usein maestron tuotoksia kuunnellessa tuleekin mieleen, mistä herra inspiraationsa on saanut, koska ne eivät aina avaudu kovinkaan helpolla, toisaalta näin ei varmasti ole tarkoituskaan. Tietynlaiseksi Vain tavaramerkiksi on muodostunut hyvin efektirikas sointi, jonka yhtenä toistuvana osana on ollut omalaatuinen pienen lapsen ujellukselta kuulostava sointi. Toisinaan Vain efektit saattavat tuottaa soundin liian kliiniseksikin, mutta yleisesti ottaen ne ovat hänelle voimavara.

Joka tapauksessa herran kunniaksi täytyy laskea laajamittainen kiinnostus erilaisiin musiikkityyleihin, jolloin hänen oman soittonsa soundimaailmakin on rakentunut hyvin monista elementeistä vaikutteiden sekoittuessa keskenään. Vai elää musiikin läpitunkevassa kaikkinaisuudessa niin vahvasti, että toisinaan hänen soittoa arvostellessa tuntuu siltä, että arvostelee samalla soittajan elettyä elämää, sen muistoja, toiveita ja unelmia. Herra on perustanut Make Some Noise -nimisen säätiön, jonka turvin hän pyrkii antamaan mahdollisuuden varattomille, musiikista kiinnostuneille lapsille saman inspiraation etsimiseen ja löytämiseen, kuin minkä hän on aikoinaan musiikkia opiskellessaan kokenut. Vai haluaa nimenomaan siirtää ja jakaa musiikillista tietämystään eteenpäin, jotta musiikki itsessään jalostuisi tulevaisuudessa eteenpäin mahdollisimman luovasti ja usean eri tekijän voimin.

Vain myydyin levy, Passion & Warfare tärisytti allekirjoittaneen alkanutta kitaransoittoharrastusta, kuten monia muitakin instrumentaalimusiikista pitäviä aikoinaan peruuttamattomasti, kun taas seuraava Sex & Religion -pitkäsoitto todisti herran voiman perusbändisoitannankin taitajana. Tuolloin vokalistiapuna oli loistelias nuori herra nimeltä Devin Townsend (mm. Strapping Young Lad). Townsendin ja Vain yhteiskemia toimi levyllä käsittämättömän hyvin. Sääli, etteivät miesten tiet ole kohdanneet vastaavissa merkeissä myöhemmin.

Mutta mutta, itse levystä puheen ollen, odotukset sen suhteen olivat usealla eri rintamalla hyvin korkealla ja muutamaan otteeseen levyn kuultuaani täytyy todeta, että rima ylitetään selkeästi, joskaan silti ei ylletä Passion & Warfaren tasolle. Joka tapauksessa riemastuttavia sävelkulkuja kuullaan useasti, mm. moniosaisen Freak Show Excessin myötä. Lapsenomaista kuljettelua taas edustaa veikeä Yai Yai ja suoraviivaisimpia kitararalleja Midway Creatures tai Building The Church. Tunnelmasta toiseen edetään kauniinsurullisen Lotus Feetin myötä, jonka Vai toteuttaa yhdessä Metropole Orkestin kanssa. Klassikoksi etenevän kokonaisuuden rikkovat I´m Your Secrets ja Firewall, jotka ovat osa sellaista Vaita, jotka eivät tule esiin positiivisessa mielessä mestaria ajatellen. Ne ovat jollakin tavalla ”liian helppoja” ratkaisuja maestrolle, jonka luomiskyky on valtava. Vertailukohdaksi voi näet ottaa vaikkapa levyn viimeisen kappaleen Under It All, jonka kahdeksanminuuttisessa ei ole yhtään sekuntia tai säveltä liikaa.

Vain multi-instrumentalistista roolia on tällä levyllä rikkonut basistina toimiva Billy Sheehan ja rumpali Jeremy Colson. Vain vokalistointi itsessään on melko mukiinmenevää, vaikkakin taas tulee paikoin ikävä Devin Townsendin ansiokasta työskentelyä kymmenen vuotta sitten.

Uransa aikana herra on esiintynyt monien eri artistien levyillä, kuten Motörheadin viimeisemmällä Inferno-levyllä. Kitaransoiton ohessa hunajantuotantoa harrastava mies on osallistunut myös kitaroiden ja pedaalien suunnitteluun, hänen suunnittelemaansa Jem-kitaramallistoa on saatavilla Ibanezilla. Koska Vain viimeisestä Suomen vierailusta on kulunut jo kuutisen vuotta, voi hyvällä syyllä toivoa herran Euroopan kiertueen ulottavan lonkeronsa myös Härmän kamaralle. Sitä ennen, nauttikaa kitarataiteesta!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-04
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.