Tuoni – Elävät & Kuolleet

Tuoni hyppää heti neitsytlevyllään kamppailemaan suomenkielisen raskaan tykityksen ykkösbändin tittelistä. Kotiteollisuus ja ennen kaikkea Mokoma ovat ilmiselvästi olleet inspiraation lähteinä, mitä bändi itsekään ei kiellä. Tuonen soundi on kuitenkin siinä määrin omaperäinen, ettei lopputulos suinkaan palvo liikaa esikuvia. Erityisen hyvin Tuoni on onnistunut yhdistelemään puhtaan ja örinäpohjaisen laulun toimivaksi kokonaisuudeksi.

Levyn käyntiin potkaiseva Ainoastaan on pelottavan tarttuva ralli, jonka äärimmäisen tiukkaa kitaravallia pehmentävät taustalla kuuluvat syntikat. Simppeli riffi tahdittaa alusta loppuun tätä biisiä, jonka kertsi soi päässä vielä pitkään. Levy jatkuu toisella yhtä aggressivisella pläjäyksellä, Pois minusta, jonka mätön seasta erottuu polvet notkumaan saavia nu metal -sävyjä. Tiukkaa Mokoma-otetta tarjoavat myös Ruusut helvetin ja Tyhjät katseet. Rauhallisempia fiiliksiä puolestaan tarjoavat Aamen Rukoukseen ja Muisto pahasta, joiden melodisuus ja kone-efektit vievät ajatukset elämän peruskysymysten äärelle. Viimeiseksi säästetty Pahuuden perimä on levyn monipuolisen kappale, joka jollain kierolla tavalla onnistuu kuulostamaan toiveikkaalta ja valoisalta, vaikka julistaakin kaiken hyvän katoamista.

Bändin nimi antoi olettaa, että Tuoni on taas yksi tusinabändi lisää suomenkielisen metallin markkinoille, mutta ennakkoluulo osui harhaan. Bändin soundi on varsin tuore ja yhdistelee sopivasti uutta ja vanhaa. Yksinkertaisista aineksista on koottu tarttuvaa turpaanmättömeininkiä. Ainoa pieni miinus tulee puhtaista lauluosuuksista, joita on käsitelty turhan paljon. Kokonaisuutta ne eivät onneksi pilaa.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-17
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.