Despised Icon – The Healing Process

Montrealilainen Despised Icon ottaa ajan hengestä mittaa. Kuusihenkinen mättöryhmä käy taistoon teknisesti haastavan kuolon, kahden vokalistin ja tylyn grind-patteriston voimin. Onnistuessaan se yhdistäisi meshuggahmaisen mutkikkuuden ja orgastiset blast-beat-purkaukset järkälemäiseen hardcoreriffittelyyn à la Hatebreed, tehden historiaa Kanadan kautta aikain brutaalimpana metalliorkesterina. Kohta koko Pohjois-Amerikan nuoriso äimistelisi suu auki yhtyeen hurjia edesottamuksia hokien lauseita kuten ”Wow! This band is, like, brutal as fuck” ja ”Dude, these guys are soooooo sick!”. Sorry guys, Despised Iconin kakkoslevy The Healing Processista ei tule Hollywood-menestystarinaa, paitsi jos se sattuu olemaan luonteeltaan tragikoominen.

Despised Icon epäonnistuu aikeissaan mitä hirvittävimmällä tavalla. Kyllähän pojat soittaa osaavat, mutta albuminsa yhdeksän päätöntä sekasikiötä edustavat kaikkea muuta kuin hyvää musiikkia. Enimmäkseen kikkaillaan puuduttavan keskitempoisesti death metalin merkeissä, musiikillisen painopisteen heiluessa pikaisesta grindcoretykityksestä lähes kitkuttaen eteneviin breakdowneihiin. Nämä ovat laahaavuudessaan olevinaan superraskaita, mutta noudattavat hyvinkin kuluneita kuvioita eivätkä vakuuta oikein millään tasolla. Eniten vakuuttavuutta vähentävä seikka on kuitenkin vokalistitoiminta. Toinen herroista (Steve Marois tai Alexandre Erian) harrastaa syvää suoliörinää ja toinen vinkuu kuin possu. Mikä tässä konseptissa on ylimääräinen elementti?

Ilmeisesti Despised Icon haluaa, että se otetaan tosissaan. Possuvokaaleilla ja eri metallityylien ”brutaalimpien” osasten sekavan mielikuvituksettomalla yhdistelyllä se tekee vain itsensä naurettavaksi. Possumaista vinkumista kuulee ajoittain grind/death metalissa, ja toimivanakin osana musiikkia, mutta nyt se on kyllä ängetty totaalisen väärään paikkaan. Vaikutelma on surkuhupaisa, eikä läheskään niin huvittavalla tavalla kuin tahtoisi. Yksikään The Healing Processin kappaleista ei toimi kokonaisuudessaan ja hyvätkin osat rakentuvat monen kertaan kuultujen tehokeinojen varaan. Levy on alkuhekottelun jälkeen auttamattoman tylsä kuunnella läpi. Suositellaan teknisen kuolonmetallin ja possujen ystäville kertakäyttöviihteeksi.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-30
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.