Various – Policia – A Tribute to the Police

Emoiluun keskittyvä levy-yhtiö The Militia Group on kasannut kunnianosoituksen edesmenneelle “kyttäkolmikolle”. The Policen kahdeksankymmentäluvun kulta-aikoina muodostaneet Gordon Sumner, Stewart Copeland ja Andy Summers ovat jääneet lähtemättömästi monen tuon ajan musadiggarin mieliin, ja miksei nuorempienkin. Kuten tämä levy osoittaa. Kunniaa on tehty onnistuneesti, orjallisesti ja vähemmän onnistuneesti. Otetaan tähän muutama hyvä esimerkki lähempään tarkasteluun.

Pelin avaa, Brantsonin versiointi loistavasta King Of Painista, jonka eteerinen ja samalla ahdistavan synkkä tunnelma on tuotu erittäin hyvin esille myös tässä versiossa. Pianolla on saatu väriä kappaleeseen ja samalla lähellä alkuperäistä oleva tunnelma. Erinomainen pelinavaus. Kappalehan oli alun perin aivan loistavalla Synchronicity-albumilla. Jolta ovat myös suurin osa tämän albumin kappaleista.

Seuraava maininnan arvoinen kappale tuleekin jo seuraavana. Fall Out Boyn Roxanne on soitettu läpi suhteellisen mukavalla, hieman ronskimmalla otteella kuin alkuperäinen. Miinuksena ainoastaan laulu. Tai no, miinuksena, mutta kuitenkaan samoihin sfääreihin kuin Sting, ei Patrick Stumph pääse. Seuraava loistava versio on No Motivin Synchronicity II. Alkuperäisen fiilis on tässäkin onnistuttu säilyttämään, kuitenkaan soittamatta orjallista versiota alkuperäisestä.

Oikeastaan ainoa levyn versiointi, joka ei oikein ole onnistunut, on Underoathin Wrapped Around Your Finger. Onhan yhtye itsensä kuuloinen, mutta jotenkin se kuulostaa tässä yhteydessä hieman ontuvalta. Kappaleeseen on nyt sitten pitänyt tunkea näitä screamon lauluelementtejä. Ja ne ei nyt tähän kappaleeseen oikein istu. Ei tämä Underoathin versio kuitenkaan albumilta pohjaa vie. Tallaahan Underoath omia polkujaan, jotka eivät tällä kertaa johda samalle lähteelle kuin muiden polut.

Lopun kolmen suora on kerrassaan loistava. Siihen kuuluvat versioidensa kanssa Anadivine Every Little Thing She Does Is Magicilla, sekä Watashi Wa Message In A Bottlella. Viimeisinä on sitten Copeland saanut kunnian tehdä oman versionsa kaikkein suurimmasta The Police hitistä Every Breath You Take. Versio on pianolla ja akustisella kitaralla soitettu, erittäin pelkistetyn kuuloinen. Kaunis versio päättämään loistava levy. Melkein voisin antaa silkasta kunnioituksesta täydet pisteet…melkein.

On todella mukava huomata, että näin loisteliasta yhtyettä on muistettu. Onhan The Police näillekin yhtyeille tarjonnut erittäin paljon vuosien saatossa ja jättänyt jälkensä yhtyeiden soundiin.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-02-09
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.