Cry Of Distress – Hollow Gladiator

Cry Of Distress ponnistaa Äetsästä ja takoo metallinsotkuista rock´n´rollia. Pumppu kertoo keikkailleensa muun muassa Negativen seurassa, vaikka bändin tyyli eroaakin meikkirokkareiden kitinästä kuin yö päivästä. Cry Of Distress yhdistää tiukkaan, metallinsekaiseen riffittelyyn aineksia perinteisemmästä hardrockista. Keulakuvanaan ryhmällä on naisvokalisti Tuula, jonka ääniarsenaali tuntuu venyvän suoraan sanoen kauniista kammottavaan. Varmaan aika loogista, että Lullacry putkahtelee mieleen kiekkoa pyöritellessä.

Bändin rouheasta metallirokista tekee nautittavaa kuultavaa tekninen osaaminen ja maltti. Riffit osuvat maaliinsa tarkasti ja puhtaasti, ja mauttomista sooloista maltetaan pidättäytyä. Erityisesti Hollow Gladiator on riemastuttava yhdistelmä rullaavuutta ja painavuutta. Biisissä vokalisointikin on parhaimmillaan EP:n kolmesta biisistä. My Friend kuulostaakin liikaa yläaste-heviltä, ja Letting Go on tekorankkuudessaan kovin kornia kuultavaa. Tuula on pätevä rocklaulaja, mutta äijämäisestä örinästä ei ikävä kyllä taida tulla muuta kuin kiusallinen olo kuulijalle.

Jos laitettaisiin yhteen Hollow Gladiatorin vyöryvyys ja My Friendin rakenteellinen toimivuus, lopputuloksena olisi varmasti makeaa ja omaleimasta kovarokkia. Toistaiseksi tarvotaan turhan pahasti kehityskelpoisen keskinkertaisuuden loputtomassa massassa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-26
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.