Unidentified Sound Objects – Richard D. Anderson Album

Lystikkään Aphex Twin meets MacGyver –nimileikin takana luuraa monelle varmasti suhteellisen tuntematon koneartisti Sampen, eli Unidentified Sound Objects. Kyse on kuitenkin eräänlaisesta kellarivisionääristä, joka on häärinyt Suomen ug:ssa nyrjähtäneine biitteineen ja tyylineen jo 90-luvun puolivälistä saakka. Virallista diskografiaa edustavat Bad Vugum –levymerkillä julkaistu seiskatuumainen splitti Kemiallisten ystävien kanssa ja minialbumi nimeltä Styrofoamafrocut. Mutta nuo ovat viime vuosituhannen satoa. Mitäköhän arvon konetaiteilija on tässä välissä tehnyt? Tekisi mieli sanoa herran hioneen kuutisen vuotta tätä uusinta cd-r-mestariteostaan siellä omassa ”salaisessa paikassaan”. Näin ei valitettavasti ole, ainakaan mitä tulee materiaalin mestarillisuuteen.

Richard D. Anderson Album on nokkeluudessaan vähintäänkin miellyttävää electronicaa, jota sävyttää USO:lle leimallinen ”no-fi”-tuotanto ja analogisen retrohenkisten teknosoundien käyttö. Sampenin tyyli yhdistellä viekkaasti etenevää konekudosta mitä ihmeellisimpiin sämpleihin, ja jopa akustiseen kitaratunnelmointiin, on huomionarvoisen omaleimaista. Miehen sävellykselliset aikaansaannokset innostavat tällä kertaa kuitenkin vain osittain.

Ensimmäisenä korvaan pistää äänimaailma. Levyn epätuotetussa kotikutoisuudessa ei periaatteessa ole vikaa, mutta tunkkaisesta ponnettomuudesta ei pääse mihinkään. Musiikilliset ongelmat liittyvät toisaalta puolivillaisesti toteutettuun minimalismiin ja toisaalta turhan vaatimattomaan sävellykselliseen tasoon. Ymmärrän, että osa kappaleista on tarkoitettukin pieneksi piperrykseksi, mutta Richard D. Anderson Albumin epämääräistä konesirottelua kuunnellessa rupeaa kummasti kaipaamaan Styrofoamafrocutin särmikkään energistä nytkytystä.

Minimalistisia tehokeinoja hyödyntävissä kappaleissa on omat huippuhetkensä. Parhaimmillaan yhtä ja samaa toistuvaa johtoideaa hyödynnetään loistavasti päättämättömästi tanssibiitin ja ”melodramaattisen” synamelodian välillä poukkoilevassa Illalla-kappaleessa ja ”Nyt ne ovat tulleet”-fraasia hokevassa Nynnessä. Epämääräisemmin rakenneltujen kappaleiden kohdalla taso vaihtelee jyrkemmin, usein jopa biisien sisällä. Etenkin itsetietoisen pöhköyden ja huonojen ratkaisujen välisellä nuoralla tanssitaan tiuhaan, mistä esimerkkinä one/MEAVY HETAL/day, joka on yhtä teennäisen hauska kuin miltä kuulostaakin. Nämä kappaleet viehättävät, jos viehättävät, enemmänkin omituisuuksien epäsuhtaisena virtana kuin kokonaisuuksina. Alkuun ja loppuun sijoitetut, pienimuotoiset ”folk”-herkistelyt sen sijaan ovat vallan mainioita. ”Elektroakustinen” Second Molesong First kuulostaa melkeinpä siltä kuin USO olisi innostunut remiksaamaan Devendra Banhartia!

Unidentified Sound Objectsin ensimmäinen täyspitkä cd-r ei lunasta odotuksia, mutta osoittaa edelleen Sampenin olevan Suomen persoonallisimpia koneartisteja. Erikoisemman konemusiikin ystävien kannattaa ehdottomasti tarkastaa tämä levy.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-02-05
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.