Ark, The – State Of The Ark

Ola Salon vähintäänkin eksentrisestä persoonallisuudesta voi olla mitä mieltä tahansa, jos asia nyt ketään jaksaa vielä kiinnostaa. The Arkin ei tarvitse enää pyydystellä median valokeilaa tekemällä biisejä adoptio-oikeuksista tai seksuaali-identiteeteistä. Olivat Salon ajatukset ja oikut sitten mitä tahansa, niin tällaisen levyn jälkeen harva ainakaan voi olla eri mieltä siitä, etteikö hän osaisi luoda timanttista pop-albumia.

Kolmannella purjehduksellaan arkki seilaa yhä syvemmälle synapopin ja glamin ytimeen. Levyn punainen lanka löytyy jostain vanhan New Orderin,Queenin ja Sladen rajaamalta akselilta. Synteettisen sielukkaasti pulputtava, Bowieta ja Kraftwerkia yhdistelevä This Piece of Poetry is Meant to Do Harm on varmaan huolellisin ja hienoin introksi uhrattu biisi, jonka olen ikinä kuullut. Avauksen jälkeen vuorossa on varsinainen hittipotpuri, ja mieletön Clamour For Glamour olisi T-Rexin tekemänä edelleen rokkibaarien jukeboxien kuluneinta kamaa. One Of Us Is Gonna Die Young toimi singlenäkin, mutta erottuu selvästi levykokonaisuudesta kepeällä rallattelullaan.

Levyn loppupuolella tunnelmat rauhoittuvat ja hidastuvat aavistuksen verran, mutta joku Deliver Us From Free Will viimeistään pakottaa kuulijan jälleen heristämään korviaan. Biisin hikinen mutta sliipattu, tiukka diskobiitti heittää väkisin peräsimen liikkeelle. Sävellys on juuri niitä kipaleita, jotka saavat ihmiset tanssilattialla esittelemään niitä kaikista naurettavimpia liikkeitään, raputanssista autobahniin. No End on soulahtava hituri, jollainen on pakko löytyä jokaiselta kunnon kimallerock-kiekolta. The Ark onnistuu välttämään siirappisuuden, ja biisi toimii ehkä paremmin nukahtamiseen kuin vaikka kutemiseen. Kuuntelukertojen myötä levyn kappaleet hitsautuvat mielessä tiukasti palvelemaan toisiaan. Orgaanisen rokin ja synteettisten soundien fuusion uusi merkkipaalu on tässä, ja lopputulos on oikeastaan aika lähellä sitä levyä, jonka Sueden olisi pitänyt tehdä haparoivan Head Musicin sijaan.

State Of The Ark on seksikäs mutta sympaattinen pop-kabaree, joka poikkileikkaa sykähdyttävästi niin teinitytön kuin äijänköriläänkin herkempiä puolia. Minun päiviäni platta on kirkastanut useampaan otteeseen, ja vaikuttaisi vieläpä siltä, että State of the Ark kuuluu niihin levyihin, jotka kasvavat klassikoiksi ajan myötä. George Michaelin sanoin: “Listen without prejudice”.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-26
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.