Chemical Brothers, The – Push The Button

1988. Manchesterin yliopiston historian luokka. 2005. Viides studioalbumi. Ajalla on siivet, näemmä. Vähintään 16,67 prosenttiin muistoistani 90-luvulta liittyy joku The Chemical Brothersin kappale – useimmiten aina yhtä vaikuttava Setting Sun. Yhtye on mielestäni yksi minunkin aikaani parhaiten röntgenkuvanneista yhtyeistä tänä päivänä.

Beattipsykedeliaa ja hip-hop-vaikutteita ei todellakaan tarvitse etsiä miinaharavalla – varsinkaan runsaassa MTV-soitossa viihtyvästä Galvanize-hittisinkusta, jonka vierasvokaaliosuudesta vastaa vuorollaan Q-Tip. Onneksi veljekset eivät vieläkään luota omiin laulunlahjoinsa, vaan kierrättävät kielimaalareita yhtä ahkerasti kuin ennenkin.

Vahvoja analogisynia on ammattimaisesti risteytetty sähköisen sampletuksen ja räiskyvän bittinikkaroinnin kanssa. Poljento on vahvaa, vaikka pitäytyykin paljolti perusteissa – tai vaihtoehtoisesti juurikin sen takia. Believe, The Big Jump, sekä tyylikäs hymni kemikaaliolympialaisille, Surface To Air suorastaan hehkuvat brittiduon uskoa peruskasibiittiin. Miksi muuttaa toimivaa konseptia?

Levy on 11 kappaleeseen jaettu optinen zoom halki ajassa pysäytetyn synapsiviidakon. Vain tarkemmin kiillotetun linssin ja yhden pienen happopisaran päähän jäädään täysistä pisteistä. Diilerini kiittää Tom Rowlandsia ja Ed Simonsia – Lontoo, pidä tiukasti kiinni.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-02-28
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.