Subsonic Symphonee – Extreme Evolution

Australialainen kokoonpano onnistui hämäämään ulkoisella olemuksellaan meikäläistä pahemman kerran. Luulin yhtyeen tekevän industrial-henkistä metallinmäiskettä, mutta kuinka väärässä olinkaan. En tosin ole ainoa, joka siihen samaiseen retkuun on mennyt. Sen verran tuiman oloista porukkaa on yhtyeen promokuvissa. No, yhtye paljastui elektroniikkakerhon porukaksi, joka on sotkenut soundiinsa hitusen kitaroita, itämaisia melodioita, kiksua, eurosyntikoita ja break beat -osuuksia. Sen verran on paksuhkoa tuo basson lätke paikoitellen, että meikäläisen ajatukset alkoivat hetkittäin harhailla 90-luvun alkupuolen raveissa.

Levy käynnistyy Ostragoths-introlla, joka on sykkivä ja hypnoottinen kutsu Symphoneen maailmaan ja saattaa vielä joissakin herättää toiveita siitä odottamastani industrial-soundista. Varsinainen avausraita Oscillator pitää vielä hieman kitarariffiä ja rumpukomppia mukana. Ne saavat soundimaailman kuulostamaan hieman samantyyliselle kuin mitä Grand Theft Audio käytti ainokaisella julkaisullaan. I Am yrittää edelleen pitää kitaroita hengissä, vaikkakin riffi biisissä jää kovin ohueksi. Biisissä näyttelevät pääosaa filtterin kautta tulevat lauluosuudet, luonnollisesti basso, sekä syntikat. Kappaleessa on hieman sitä vanhempaa prodigymaisuutta, jota kuultiin Prodigyn kahdella ensimmäisellä julkaisulla.

Levyn materiaali koostuu oikeastaan noista edellä mainituista crossover-biiseistä, joiden kitaran ja konesoundin yhdistelmä toimii oikeastaan kohtalaisen hyvin. Kappaleet ovat tosin rakennettu aavistuksen samanoloisen kaavan mukaisesti, mutta sen ehkä ymmärtää, sillä kaikki kappaleet ovat vokalisti Jackin kynästä. Jack on muutamalla raidalla oikean äänensä kanssa mukana, siis ilman minkäänlaisia suodattimia ja efektejä, ja se kuulostaa hyvälle. Vaikka varsinaisesta laulamisesta ei voida puhua, pikemminkin lausumisesta. Ainoa miinus vokaleissa mielestäni on Change Your Wayn Scooter-tyylinen julistaminen, ja se on kamalan kuuloista.

Tämä albumi ei ole mitenkään mullistava, pikemminkin keskinkertainen pakkaus. Toisaalta, mielummin kuuntelen Subsonic Symphoneen hybridi-soundia kuin ensimmäistäkään eurohumppaa veivaavaa Scooteria. Toisaalta, jos haluan kuunnella kunnollista kitaroilla maustettua elektroa, niin siihen tarkoitukseen käy vallan mainiosti mikä tahansa Senserin levy. Siinä on teille uranuurtaja.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-01
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.