Mandrake – The Balance Of Blue

Gootti sitä, gootti tätä. Lisää goottia heti, muuten ei aukene gootin peti. No joo, kuten tulikin jo epämääräisesti ilmaistua, on arvostelijaraasun postiluukusta kolahtanut jälleen kerran gootahtavaksi luonnehdittavaa metallipitoista musiikkitaidetta ihan Saksasta asti. Eipä siinä mitään, tervetulleeksi toivotan kaikki genren edustajat ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Ensi istumalta Mandrake vakuuttaa varsinaissuomalaisen karjun ulkomusiikillisin asein viehkon vokalisti Birgit Laun poseeratessa bändin uutukaisen kiekon kannessa – kuuminta hottia, kuten sanonta sanoo!

Mandraken historia siintää vuosituhanteen tienoille, jolloin Ostfriedlandsissa teutoni nimeltä Lutz de Putter sai musiikillisen herätyksen ja naulasi ensimmäiset deathmetal&goottimetal-vaikutteiset teesinsä musiikinkuluttajien tuomittaviksi tai hyväksyttäviksi omakustannejulkaisu Foreverin muodossa. Sen jälkeen oli vuorossa debyyttilevy Greyfall/Prophecy Recordsin suosiollisella avustuksella, ja Calm the Seas näki päivänvalon parisen vuotta sitten. Uutukainen levy jatkaa entisten taiteellisten ilmaisujen linjoilla, lähellä bändin tuotantoa ovat mm. Theatre Of Tragedyn aikaansaannokset. Perustaltaan bändi on oikeilla linjoilla, mutta hieman vaisu tämä yritys on.

Plussapisteitä ja bonuksia heruu aitouteen pyrkimisellä, jousisoittimia kuullaan oikeassa olomuodossa ja kaikessa on rehellisen tekemisen meininki. Silti aivan asian ytimeen ei vielä kuitenkaan ole pystytty kurkottamaan, eikä mm. vokalistineito Lau ole teknisesti aivan kovinta kärkeä. Sinänsä ihailtavaa, että Lauhun kuitenkin luotetaan, sillä laulu on miksattu pelko pinnalle ja siitä selvästi rakennetaan bändille tietynlaista tunnusmerkkiä.

Levyltä kiilaavat kärkikolmikkoon mahdottoman iloisen kuuloinen ja örinävetoinen Falling Away, herkullisella sello-ja konetaustayhdistelmällä siivitetty Turn the Page, hauraankaunis Ode to the Outside World sekä jonkinlaisen euroviisun ja goottimetallihitin yhdistelmä The Final Chapter. Bändillä voi olla hieman vaikeuksia breikata tässä muodossa muiden lukuisten kollegoidensa välistä ykköskastiin, siksi kovaa kilpailu nykypäivänä on. Ihan mukavia, harmittoman oloisia sovituksellisia jippoja ja sävelkoukkuja on tällä kertaa koriin kuitenkin pystytty keräämään, joten levy saa oivan sijan vaikkapa keväisen goottipiknikretken taustamusiikkina.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-13
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.