Belphegor – Goatreich-Fleshcult

Pitkän linjan itävaltalainen rienauspoppoo Belphegor julistaa viidennellä täyspitkällään jumalan kuolleeksi. Tilalle on tarjolla vuohen valtakuntaa, jonka sanomaa levitetään aggressiivisen black- ja deathmetallin ristisiitoksen avulla. Vauhtia ei tästä levystä puutu, eikä hengähdystaukoja suoda muuta kuin kuuntelijan vihaista ruoskimista varten.

Temmostaan huolimatta Goatreich – Fleshcult on yllättävän dynaaminen kokonaisuus, joka on täynnä Dissection ja Morbid Angel -vaikutteita. Biisit hakataan korvakäytävästä sisään suu veressä ja rystyset ruvella, mutta näihin saatanan säveliin on saatu mahdutettua myös tyylikästä groovea ja infernaalista rokahtavuutta. Kuullaanpa Kings Shall Be Kings -biisillä myös yllättävän kauniita kitaramelodioita. Samalla kuitenkin muistutetaan siitä, kuinka paljon yhtye vihaakaan kristusta. Vaihtelevista rakenteistaan huolimatta kappaleet alkavat pidemmän kuuntelun aikana puuduttaa. Osittain tästä voi syyttää myös kliinistä soundipolitiikkaa, jonka pää-ärsyttäjänä toimii puiseva kolina, jota rummutteluksikin voisi kutsua. Torturer-pseudonyymin taakse kätkeytyvä rumpuhirviö on kyllä varsin pätevä soittaja, mutta hänen taitonsa jäävät väistämättä muovisen triggauksen jalkoihin.

Belphegor on oksentanut raivosta ja mustasta tunnelmasta varsin pätevän levyn, joka kuitenkin kompuroi muutaman kerran matkallaan kohti helvettiä. Bleeding Salvationin ja nimibiisin kaltaiset visvahitit pitävät kuitenkin bändin kunniakkaasti pystyssä. Teknisempi ote kuoloon ja rienaavampi kosketus blackiin tekevästä Goatreich – Fleshcultista paremman levyn kuin mitä sen edeltäjä Lucifer Incestus oli. Rosoisempi toteutus olisi tuonut levylle hieman lisää arvoa.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-02-27
Arvostelija : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.