Impellitteri – Pedal To The Metal

“Tämä levy on tehty kieli poskessa. Siinä on paljon tyypillistä Impellitteri-metallia, vahvasti maustettuna. Joillakin biiseillä osoitamme kunniaa muutamille suosikkibändeistämme matkimalla heitä musiikillisesti. Kuulette paljon käheitä tunnistettavia riffejä, koukkuja ja rytmejä, joita olette kuulleet ruotsalaisilta metallibändeltä ja moderneilta amerikkalaisilta metallibändeiltä, höystettynä nautittavilla repivillä kitarasooloilla ja kirkuvilla lauluilla. Tämä levy vie sinut musiikilliselle matkalle läpi eri sukupolvien, kulttuureiden ja useiden bändien. Se on sanalla sanottuna mielenkiintoinen.”

Näin alustaa Impelliterin nokkahahmo ja kitaristi Chris Impellitteri yhtyeensä uutta levyä ja herran sanoihin on helppo yhtyä. Musiikki on agressiivista kitarointia, sopivan raakaa vokalisointia, erittäin intensiivistä, välillä jopa mielipuolista takomista ja jykevää bassottelua maustettuna sopivasti koskettimilla. Lopputuloksen kruunaa erinomaiset, ellei jopa loistavat, soundit. Eipä voi sanoa muuta kuin että, ei hyvää päivää, letti viuhumaan ja ilmakitarat soimaan.

Kornista nimestään huolimatta levy on kyllä täyttä tavaraa ja kun sisältöä ajattelee niin nimi on sittenkin aika osuva. Levyltä löytyy tosiaankin selkeitä imitaatioita useilta metallibändeiltä kuten Pantera, Alice In Chains, Yngwie Malmsteen ja Clawfinger. Loput saatte bongata itse. Edellä mainitusta voisi kuvitella että levy olisi hajanainen, mutta ei. Moninaiset ainekset on puristettu Impelliteri-myllyn läpi erittäin maistuvaksi murekkeeksi.

Bändin uusi, minulle ainakin entuudestaan tuntematon, laulaja Curtis Skelton omaa sopivan raa’an ja monipuolisen äänen ja osaa myöskin sitä hyödyntää. Eikä häviä piiruakaan edeltäjilleen, onhan bändissä vaikuttaneet häntä ennen sellaiset tekijänimet kuin Rob Rock ja Graham Bonnet. Myös rytmiryhmän eli rumpali Glen Sobel’n ja basisti James Pullin työskentelyä on ilo kuunella ja kun Chris Impellitterikin välttää kitarasankareiden pahimmat sudenkuopat, niin levyn kaikki rakennuspalikat ovat paikallaan.

Levyltä on vaikea nostaa mitään biisiä ylitse muiden, eikä levyltä löydy oikeastaan heikkoa lenkkiäkään, sen verran vahva kokonaisuus on kyseessä. Vaikka eihän mikään levy täydellinen ole, niin tämä on sitä hyvin lähellä ja ne muutamat miinukset tulevat lähinnä parista tributoinnin kohteena olevan bändistä, jotka eivät vain mahdu korvaani.

Kaiken tämän suitsutuksen jälkeen ihmetyttääkin, ettei Impellitteri nauti suurempaa suosiota. Kehoitankin jokaisen itseään kunnioittavan metallistin menemään kauppaan ja poimimaan tämän marjan koriinsa.

Jos joku joka ei tiedä heavystä mitään, tulisi kysymään minulta millaista musiikkia se heavy tai metalli oikein on, aiemmin olisin antanut moiselle sivistymättömälle utelijalle kuunneltavaksi Dio’n Holy Diver’n, mutta näin 2000 luvulla se levy olisi ehdottamasti Impellitteri – Pedal to the Metal.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-05-10
Arvostelija : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.