Such A Surge – Alpha

Kolmetoista vuotta sitten aloitti Braunschweigissa yksi Saksan suosituimmista crossover-yhtyeistä Such A Surge. Laskentatavasta riippuen lähes teini-ikään ehtinyt yhtye on julkaissut kuudennen kokopitkänsä. Levy on ensimmäinen uudella levy-yhtiöllä Nuclear Blastillä. Varmasti monet yhtyeen puritanistisimmat fanit väittävät yhtyeen myyneen sielunsa. Ensinnäkin hyppäys kaupalliselle levy-yhtiölle, ja toiseksi tyylin muutos. Tyyli nyt tosin on muuttunut lähes jokaisella levyllä. Ja eikös levy-yhtiöiden tarkoitusperä nyt ainakin jollain asteikolla mitattuna ole kaupallinen?

Lieneekö Such A Surge vastannut huhuihin ja siirtynyt loistavan Rötlicht-albuminsa tyylistä vielä lähemmäs aitoa rokkimeininkiä. Huhuihin siinä mielessä, että Saksan ykkösrokujen on huhuttu siirtyvän telakalle neljännesvuosisadan jälkeen. Ja ne ykkösrokut ovat Böhze Onkelz. Alpha on todellakin rehellisen kuuloinen rokkiplatta, joka on astetta ronskimmin soitettu kuin mitä Onkelz soittaa omansa, mutta kuitenkin aika kaukana siitä tavarasta, jota kuultiin esimerkiksi Der Surge Effektillä vuonna 2000. Laitettuani levyn soittimeen, ihmettelin hetken aikaa. Mitähän tämä nyt on? Laulu kuulostaa tutulle, kitarat huomattavasti raskaampia kuin ennen, mutta meininki on vähemmän kikkailevaa. Vau, Ueberfall on todella jyräävä rokkipala, joka on avausraitana aivan loistavalla paikalla. Moni varmasti pysähtyy hetkeksi kelailemaan juttua päässään, ja sen jälkeen varmasti haluaa kuulla lisää. Vauhtia kakkosella hieman rauhoitellaan, mutta kitaroiden vetäessä pääosaa jatketaan edelleenkin.

Tahti hiljenee neljännessä kappaleessa, Alles Was Mihr Fehlt, menettämättä kuitenkaan levyn punaista lankaa. Lankaa, jota kuuntelija pystyy itse pitämään käsissään ja tavallaan ohjailemaan yhdessä yhtyeen kanssa oikeaan suuntaan. Kappaleessa kuullaan myös jousisoittimia, jotka sopivat erittäin mainiosti kappaleen rakenteeseen. Tämän herkistelyn jälkeen voidaan taas vaihtaa rokkivaihde silmään ja näyttää epäilijöille, kuinka sillä vaihteella kuuluu ajella. Esimerkiksi Zu Allem Beretin kitarasoolo muistuttaa yhdessä riffien kanssa kevyempää stoneria. Yhtye on laajentanut soundiskaalaansa siinä mielessä, että mukana kuullaan jousien lisäksi slide-kitarointia, jota on tarjolla Mein Tag -kappaleessa. Yhtyeellä on ollut tapana tarjota aina vähintään yksi englanniksi vedetty kappale, joka on tällä kertaa Instant Replay. Kyseinen kappale on kaikkein lähinnä sitä alkuaikojen Surgea. Surgea, jolla kuultiin myöhemmin nu-metalliksi ristitylle musiikille tyypillisiä elementtejä. Kappaleen tumma alku, samplet ja vokalisointi tuovat mieleen edesmenneen ruotsalaisen Misery Loves Co. -yhtyeen. Kenties tämä kappale on kunnianosoitus menneille ajoille. Ja samalla faneille muistutus siitä, ettei juuria ole unohdettu ihan tyystin.

Albumin loppu hoidetaan taas nojautuen rehellisempään rokkimeininkiin, ja sävellykset ovat todella vahvoja. Soitto ei töki missään kohtaan ja soundit ovat loistavat. Tässä on oikeastaan yksi parhaista rokkilevyistä, joita Saksasta on viime aikoina tullut. Vanhalla mantereella osataan myös vetää omalla kielellä, ja hyvin osataankin. Alkuvuoden kovin rokkiplatta. Alpha ist das beste Rock Album, was anfang 2005 erschienen ist.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-03
Arvostelija : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.