Ektomorf – Instinct

Unkarin ”Sepultura”, Ektomorf, on tuupannut ulos jo uuden 12 biisin setin, vaikka edellisestä levystä ei ole aikaa vuottakaan, melkoisen ahkeria nämä Pustan veikot siis. Korvaako laatu sitten määrän? Ei välttämättä, mutta kyllä oma linja on kuitenkin jollakin tavoin löydetty, eli jo edellisellä Destroy-levyllä olleiden mustalaisvaikutteiden kautta. Olisi niitä tosin tällä levyllä mieluusti kuunnellut enemmänkin, siksi turhan piilossa ne tällä kertaa ovat.

Sopivasti paahdettu armottomuus sysää alkutahdeista alkaen kannat kattoon ja on ihme, ellei opetuslapsikatrasta tule tämän levyn myötä lisää. Ektomorfin ongelmana on tosin ehkä se, että vaikka kaikki osat tuntuvat olevan paikallaan, on sillä melko samankaltaiset kilpailijat aivan nurkan takana odottamassa, kuten Sepultura ja Soulfly. Se, millä bändi itsessään nousee kirkkaimpaan kastiin ovat biisit ja siltä osin niiden sinänsä virheettömiin runkoihin kaipaisi asteen, parin verran yllättävämpiä koukkuja, joilla kuulijan mielenkiinto bändiä kohtaan saataisiin seuraavalle tasolle. Nyt bändi on vain ns. helkutin lupaava. Kenties uuden jäsenen ja instrumentin ottaminen bändiin voisi tuoda toivotun piristysruiskeen, jolla kaverit kipuaisivat lopullisesti ykköskaartiin, mene ja tiedä.

Tällaiset bändit ovat kuunnellessa kiusallisia tapauksia. Niille tekisi mieli suitsuttaa kultaa ja kunniaa, kun peruspaketti on niin hyvin kasassa. Sitten kuitenkaan eivät pelkkä virheetön örinä ja jyrinä aiheuta syytä palkintosijoissa kultaiseen pystiin. Tällä, järjestyksessä kuudennella pitkäsoitolla sekoitetaan parhaiten musiikillisia mustalaispalikoita mättöön The Holy Noisen herkullisen kitarakuvion kanssa, hauraan koskettavan naislaulun ja sade-efektin avulla Land Of Pain -biisissä ja lopullisen tunnustuksen äijät saavat majesteetillisen ylvään United Nationsin avulla, jossa kritisoidaan mm. YK:n roolia syrjinnän vastaisessa taistelussa.

Aurinkokuningas Juhani ”Tami” Tammisen metodia käyttäen paahto pidetään selkeän simple & stupid -asteisena, biisejä ei aleta veistelemään turhan päiten niille kuulumattomille urille. Pyhä yksinkertaisuus ei ole kuitenkaan estänyt nyanssien syntyä ja suurin kiitos tästä täytyy antaa vokalisti Zoltan Farkasille, jonka tulkinta on armottomuudessaan vakuuttavaa ja jollakin tavalla hyvin ilmeikästä. Unkarilainen viha jalostuu näiden soittajapoikien käsissä hyvin hallituksi tunteen ilmaisuksi, jossa usko ja toivo paremmasta tulevaisuudesta ovat kuitenkin vahvasti läsnä.

Kiertuerintamalla Ektomorf on jo saanut maineen poikasta sen verran, että toukokuu näyttää bändin kiertueohjelman mukaan erittäin työntäyteiseltä. Ja se on näille ahkerille pustan pojille, näille velikullille ihan oikein.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-21
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.