Provenance, The – How Would You Like To Be Spat At

Suurisointista ja tummasävyistä metallia, koskettimia, naislaulua… Ei, tämä ei ole aivan siltä miltä kuulostaa. Nykypäivän hittimusiikista ei siis ole kyse. Itse asiassa The Provenancen kolmas albumi vie mietteet kymmenen vuoden taa, jolloin ainoa oikea lentävä hollantilainen oli The Gathering, Anneke van Giersbergen keulakuvanaan. Nyt radioaalloilla seilaa jos jonkinlaisia aavepaatteja, purjeet pompöösisti pullollaan.

Göteborgilaisen The Provenancen gootahtavaa progetunnelmointia koristeleva Emma Hellströmin kuulas ääni liukuu samoihin sfääreihin van Giersbergenin kanssa, mutta musiikki on huomattavasti polveilevampaa ja moniulotteisempaa. Paikoin mutkistellaan hyvinkin opethisti ja mellotronilla vahvistettu dramaattinen alakulo tuo mieleen vielä kolmannen ruotsalaisorkesterin, Anekdotenin. How Would You Like to Be Spat At on ilmeisistä vaikutteistaan huolimatta vahvan näkemyksellinen levy. Se soljuu synkeistä tuomionpäiväntunnelmista kauniiseen kaihoon vuoroin painottaen raskaita metalliriffejä vuoroin eteerisesti leijuvia koskettimia. Hellströmin lisäksi levyllä laulaa myös kitaristi Tobias Martinsson, mikä tuo hieman vaihtelua kokonaisuuteen, ja siirtää orkesterin hieman syrjään The Gatheringin varjosta.

Yhtye on luonut levylleen rikkaan äänimaailman ja kuitenkin ansiokkaasti välttänyt monien kaltaisensa helmasynnin, instrumentaalisen ja soundillisen ylitarjonnan. The Provenance on ymmärtänyt, ettei musiikkia ole pakko kyllästää viuluilla, huiluilla, säkkipilleillä, didgeridooilla, munniharpuilla, lapsikuoroilla yms. Vähempi riittää, eikä mahtipontisuudesta tarvitse tinkiä, jos kekseliäisyyttä vaan löytyy. The Provenancen tapauksessa riisutumpi, mutta pitkälle jalostettu tyyli sekä runsaat suvannot korostavat huippuja ja pukevat taivaisiin kurkottelevat megalomaanisuudetkin eleganttiin ulkoasuun. Miltei sinfoninen Considering the Gawk, the Drool, the Bitch and the Fool on hyvä esimerkki suurieleisestä kappaleesta jossa taidokkaasti rakennettu dynamiikka estää musiikin jylhiä puitteita romahtamasta niskaan.

How Would You Like to Be Spat At sisältää kymmenen hienoa, tunnelmallisilta painotuksiltaan vaihtelevaa kappaletta. Ihanteellisessa maailmassa taannoisen Evanescence-hitin olisi korvannut The Provenancen Going Down, joka on täydellisen tarttuva progegoottihitti. Napakkaa kuunneltavaa on myös Catching Scarlet in the Sun. Aivan toisesta päästä on ironisesti nimetty doomailu Speeding to Get By, joka hitaasti mutta varmasti vie levyn mahtavaan päätökseensä. Heikkoja biisejä, saati kohtia ei albumilta juuri löydy. Ajoittain The Provenance tosin synnyttää ”bongaa tämä bändi” –pastissivaikutelman, mutta koska biisit kuitenkin toimivat, ei tuo haitanne paljoakaan.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-02-16
Arvostelija : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.