Murgeli – Tuulensuu

Luovan parin vuoden tauon jälkeen Murgeli onnistui rykäisemään kerralla pihalle kokopitkän albumin. Tuulensuu on kiemuraisten melodioiden ja imelien lyriikoiden valtameri, joka onnistuu paikoin nostamaan päänsä esiin muiden suomirokkaajien välistä. Suurin osa albumin biiseistä on tuoreita julkaisuja. Ennestään tuttuja pyöräytyksiä ovat ainakin Lumienkeli, 11. käsky ja Kemiallinen uni.

Janne Saksan silmien alla äänitetyt kappaleet kuulostavat soundien puolesta sopivan ohutpintaisilta, kun otetaan huomioon Murgelin tapa tehdä pehmeää jamittelua popin ja rockin akseleilla. Laulaja-kitaristi Olli Pitkänen hoitaa laulut samaan malliin kuin aiemmissa julkaisuissa, voimanpuute ja omituiset artikuloinnit aiheuttavat paikoin päänpyörittelyä ja hämmennystä. Risuja jakaessa voidaan vielä puuttua lyriikoiden sisältöön. Hyviä letkautuksia ja mieleenpainuvia kertosäkeitä ei tarjoilla kuulijalle juuri lainkaan. Tekstit käsittelevät enimmäkseen kaikkia niitä imeliä ja surkuromanttisia tarinoita, joita 80-luvun suomirock on pullollaan.

Hienointa Murgelin kohdalla on havaita sävellysten kehittyminen ja sovitustaitojen paraneminen. Rauhallinen rocktunnelmointi ja powerpopmainen renkutus luonnistuu loistavasti. Lisää Taikametsän kaltaisia toimivia revittelyjä niin johan rupeaa nappaamaan. Jos seuraavaan julkaisuun mennessä äänimaailma saadaan vietyä asteen verran tarkemmaksi niin voidaan jo puhua keskivertoa paremmasta kokonaisuudesta. Parempaan kokonaisuuteen vaaditaan myös Ollilta kovempaa panostusta laulutaidon eteenpäin viemiseen. Näin kevyellä äänenkäytöllä ihmisten mielenkiinto ei herää niin helposti laulajaa kohden ja siinä sivussa toimivat sävelkokonaisuudet jäävät verhon taakse ilman ansaitsemaansa huomiota.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-08
Arvostelija : Ismo Korhonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.