Damn Seagulls – One Night At Sirdie´s

Missä on nykyrockin munat? Löytyykö bändeistä enää sitä itsetuhoviettiä, joka aikoinaan teki rokista vaarallista? Kuka enää uskaltaa kukkoilla läpi kaupallisessa musabisneksessä? Onneksi meillä on Damn Seagulls, joka operoi pienellä, mutta jatkuvasti mainettaan kasvattavalla Fullsteam Recordsilla. Lokit eivät aio kuolla viimeistään 27-vuotiaina, mutta ovat toimineet viime aikoina varsinaisina rokkikukkoina tunkiolla ja aiheuttaneet pahennusta kepposillaan Jyväskylässä ja pääkaupungissa. Bändistä on myös leivottu Rumban uusi lempilapsi raivokkaan keikkamaineen myötä.

Bändin vuonna 2002 julkaistulla Cool By Nature -EP:llä harrastamat garagerockelementit ovat tällä albumilla jalostuneet lähelle perinteistä rehellistä perusrockkia a’la Bruce Springsteen. Saatteessa mainittua The Afghan Whigs -vaikutteita en musiikista löytänyt, mutta The Clash on selkeästi eräs bändin henkisistä isähahmoista. Levyn tuottaneen Jürgen Hendlmeierin lanseerama termi adult oriented punk rock –termi kuvaa bändiä loistavasti.

Aiemmin bändi on häpeilemättä toilaillut vanhojen rockkukkojen malliin, nyt kuitenkin on musiikin vuoro puhua puolestaan. Hurja keikkamainekaan ei auta, koska albumillaan bändi ei säväytä ennakko-odotusten mukaisesti. Aiemmasta räkäisestä autotallisoundista on siirrytty isoon studiosoundiin, joka on vain hyvä asia, tavallisia garagerock-ryhmiä on jo maailma pullollaan. Valitettavasti parhaaseen A-ryhmään kappaleistä nousee vain rento rentturock Once Upon A Time, raivokas Jesus Stole My Baby ja mandoliinillä maustettu Further & Away. Parhaiten lokit erottuvat muista vastaavista rokkibändeistä reilulla puhallinsoittimien käytöllä. Niko Kankaan saksofonistelua ja levyllä vierailevan Martti Vesalan trumpettia olisin mieluusti kuullut levyllä vieläkin enemmän. Sanoitukset ovat hivenen naivistia, mutta eihän suoraviivainen rockmusiikki välttämättä kaipaa sen syvällisempää sisältöä.

Albumi tarjoaa kattauksen toimivaa bilemusiikkia, hieman syvyyttä kuitenkin kaipaisi. Kuitenkin vahva pelin avaus, tulevaisuus näyttää lupaavalta näilläkin lokinpoikasilla. Musiikillisesti levy jää kolmeen tähteen. Hyvästä menosta, rennosta asenteesta ja tyylikkäästä kokonaisuudesta ekstratähti.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-02-09
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.