Nocturnal Rites – Lost In Time

Ruotsi ei ole koskaan ollut melodisen metallin suuria maita, mikä saattaa olla osasyy siihen, että uumajalainen Nocturnal Rites on kuudesta studiolevystään huolimatta jäänyt suurelta yleisöltä pimentoon. Century Media haluaa yhtyeen kymmenennen merkkipäivän johdosta muistuttaa, että ainakin uran alkupäässä huomattavan suuri syy oli myös materiaalin laadussa. Yhtyeen kaksi ensimmäistä täyspitkää tarjoilevat aidosti nautittavien hetkien sijaan kuriositeetinomaisen katsauksen länsinaapurimme melodisen metallin tilaan viime vuosikymmenen puolivälissä.

Vuonna 1995 ilmestynyt In a Time of Blood and Fire on nuoren yhtyeen tuotos, minkä kyllä huomaa. Kappalerakenteet ja melodiat ovat osittain ihan toimivia, mutta toivottoman kuluneita ja ennalta arvattavia. Suoria Iron Maiden -vaikutteita kuuluu paikoin etenkin kitaroinnissa, eikä turhaa omaperäisyyttä ole muutenkaan päästetty mukaan. Bändin soitto on vähintään hyvää demotasoa, mutta vokalisti Anders Zackrisson tuntuu välillä olevan väärässä yhtyeessä. Niklas Isfältin takakireää vokalisointia ajoittain muistuttava määkyminen rasittaa korvia etenkin asteikon korkeampaan päähän pyrkiessään. Ei olekaan ihme, että mies lähti muutamaa vuotta myöhemmin yhteisymmärryksessä omille teilleen.

Kaksi vuotta debyytin jälkeen ilmestynyt Tales of Mystery and Imagination esittelee valmiimpaa materiaalia, mutta minkäänlaisia klassikoita siltäkään ei ole löydettävissä. Kertosäkeet ovat välillä häiriintyneen positiivisia. Soundipuolella on yllättäen otettu askel taaksepäin, sillä kitaroiden “murina” on raivostuttavan kliinistä ja ohutta. Rummuistakin kuuluu harvinaisen munatonta lätkytystä. Parhaimmillaan yhtye saa raavittua soittimistaan rautaisia melodioita, mutta pahimmillaan kakkoslevyn biisit ovat särmättömiä ja lainatuista riffeistä koostettuja keskitason rykäisyjä.

Nocturnal Ritesin uran alku ei ollut metallimaailmaa mullistanutta aikaa, minkä vuoksi Lost in Time -kokoelmaa uskaltaa suositella vain yhtyeestä oikeasti kiinnostuneille. Bonusraitoina tarjoillaan kaksi yhdentekevää demoversiota vanhoista kappaleista sekä kaksi nykykokoonpanolla uudelleen nauhoitettua debyyttilevyn raitaa. Alkuperäisiä rauhallisempien versioiden ainoa tarkoitus on ilmeisesti näyttää, miten paljon Zackrissonia pätevämpi laulumies yhtyeessä nykyisin vaikuttava Jonny Lindqvist on.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-25
Arvostelija : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.