Nightrage – Descent Into Chaos

At the Gatesin jalanjäljissä maan uumeniin kulkevat tiiviin tasapainoiset, voimalla puristetut kuolosoundit muistuttavat pikimustaa keilapalloa. Laskeutuessaan kaaokseen se pudottelee demoneita vasemmalta ja oikealta, kunnes tiensä päässä lyttää itse Luciferin isovarpaan ennen uppoamistaan Styxin ränniin. Esimerkillistä toimintaa naapuriradalla.

Soitanto on suorastaan ruotsalaisen hyvää. Lindbergin Tompa kuulostaa yhä raivohullulta dobermannilta, Mariosin (kreikkalainen sukunimi) ja Gus G:n kitarat surisevat harmonisesti kuin kaksimetriset tappajamehiläiset ja Henric Carlsson täydentää alataajuuksia muhevasti. Kuusikielisiltä kuullaan jälleen pientä sormiakrobatiaakin. Fotis Benardo ei ehkä aivan pysty täyttämään Per Möller Jensenin suuria soittokenkiä, mutta hoitaa kuitenkin tonttinsa mainiosti lähes millä muulla mittapuulla tahansa. Mukava oli myös kuulla, tai siis oikeammin olla kuulematta, Evergrey-Englundin semikorneja puhtaita extralauluja tällä julkaisulla.

Jälkikäteen tupakka suussa ja hidastuskuvan äärellä vaikuttaa siltä, että Nightrage ottelisi aina hankalan kakkoslevynsä kanssa muutamaa painoluokkaa liian korkealla. Iskuja satelee kuin autotulituksella ikään, mutta harvat niistä uppoavat aivan luihin ja ytimiin saakka. Descent into Chaos on ehkä väkivaltaisempi, muttei aivan niin värikäs kuin edeltäjänsä Sweet Vengeance. Lämää tulee kyllä, mutta veri ei lennä. Mustelmilla voi kuitenkin ylpeillä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-25
Arvostelija : Tommi Hartikainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.