Nightfall – Lyssa: Rural Gods And Astonishing Punishments

Kreikan aurinkoisilla seuduilla tehdään ja kuunnellaan ahkerasti suotuisasta ilmastosta tai siitä johtuen metallipainotteista musiikkia. Gootahtavan ja death metallin jonkinlaisessa liemessä makaavat Nightfallin karvarinnat, jotka suoltavat aivan kelpo keitosta metallisiin herkkupöytiin jo kahdeksannen kokopitkänsä voimin.

Kreikkalaisten musiikki on itse asiassa melko ilmaisuvoimaista ja kekseliästä. Aivan suoraviivaisia sovituksellisia ratkaisuja ei joka väliin tarjota, tarjonta on pikemminkin täynnä mielenkiintoisia jippoja. Promoversion arvostelun vaikeutena oli se, että se oli masteroimaton versio. Ei ole siis tietoa, kuinka massiivisesti lopullinen versio itse asiassa jyrää. Tässä tapauksessa kuitenkin ns. olennainen välittyy ja varsin massiivisesti jo tässäkin muodossa välittyy.

Promon vihkosessa mainitaan erikseen ns. myyntivaltit, jonka mukaisesti levyä on hyvä markkinoida. Valteiksi nousevat mm. paras vokaali- ja rumpusuoritukset tähän asti (!) kultakurkku Efthimis Karadimasin ja kannuherra George Kolliasin toimesta (tuttu myös Nile-bändin taustalta). Moiset arvoon arvaamattomaan-nostetut maininnat voi ohittaa olankohautuksella tai hymyn virneellä, vaikka herrat kiitettävästi suoriutuvatkin. 13 vuotta pitkä ura sen sijaan saa minun hatun nostoni ja onpa bändi äänestetty mm. parhaaksi kreikkalaiseksi bändiksi Metal Hammerin lukijoiden toimesta vuonna 2003. Bändi on ollut näiden maneerien lisäksi ensimmäinen helleenibändi, joka on saanut ulkomaisen levytyssopimuksen, kippis sille!

Piilotetut timantit lojuvat pitkin poikin bändin sävellyksissä, eikä Nightfall ole enää ns. lupaava bändi, vaan näillä omintakeisilla, mutta heille sopivilla musiikillisilla elementeillä on oma lokerikko metallimaailmassa lopullisesti löydetty. Levyssä on itse asiassa kuuntelupohjaa niin moneksi kerraksi eteenpäin, että suosikkibiisit vaihtunevat ajan mittaan. Tällä kertaa nostaisin ylitse muiden hieman helpommin omaksuttavat viisut, kuten jalostetun sentencedmäisen Victimizedin, Moonspellin jalanjäljillä etenevän Dark Red Skyn, sekä hittipotentiaalia vanhaan Paradise Lost -tyyliin omaavan Master Of My Dreamsin yllättävine väliosineen.

Ensi kesän Kreikan matkan aikana yrittäkäähän bongata nämä karvarinnat käsiinne paikallisen juottolan lavalla ja unohtakaa eurohumppa ja bouzokin rämpyttely hetkeksi. Luulen, että valinta kannattaa tuona iltana. Tikusta asiaa saa paikallisen metalliyleisön kanssa mm. sillä, että voitte kehaista olevanne Suomesta, jossa tämä platta on miksattu. Paikkana oli Tico-Tico Studio, Härmän Kemissä.

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-04-21
Arvostelija : Gao

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.