Wicked, The – …For Theirs Is The Flesh

“Tätä ei ehkä tarvitse ottaa kovin vakavasti” oli ensimmäinen mietteeni, kun silmäilin The Wickedin levyä. Tunteen aiheuttivat biisinnimet kuten “Magnum Innominandum”, “Church Of The Worm” ja “Elsewhen (The Final Unmaking)” sekä rumpalin taiteilijanimi Erzebeath Meggadeath. Kansitaide on kuin suoraan jostakin tietokonepelistä (saattaa jopa ollakin, allekirjoittanut ei tunne alaa kovin hyvin).

Entä itse musiikki? No huh huh. Näin kummallista mekkalointia ei ole kohdalle osunut pitkään aikaan. Bläkkispohjaltahan tätä rakennetaan, mutta sekaan on sotkettu jos jonkinlaista maustetta. Melodiat ja sovitukset ovat äärimmäisen outoja, eikä biiseissä tunnu välillä olevan järjen hiventäkään. Tietokonepelit tulevat toisinaan myös äänimaisemista mieleen, ja koneet ovat muutenkin kuuluvassa asemassa.

Vokaaliosuuksia on vähän, ja nekin aika tylsää black-raakkumista. Jostakin syystä The Wickedin kaistapäinen paahto herättää kuitenkin sympatioita. Olisi helppoa sanoa, että eihän tällaista kukaan kuuntele, ja totta se varmaan onkin, mutta nostan hattua jo pelkästään äijien luovalle hulluudelle. Ainakaan tämä ei ole tylsää mainstreamia!

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2002-09-03
Arvostelija : Vilho Rajala

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.