Kivimetsän Druidi – Taival

Kouvolalaisen Kivimetsän Druidin ensimmäisellä demolla seikkaillaan peikkojen, haltioiden, kääpiöiden ja miekkaa heiluttavien sankareiden tarunhohtoisessa maailmassa. Kyseessä on siis varsin puhdasveristä fantasiametallia, jonka valitseminen genreksi sisältää omat riskinsä. Etenkin sanoituksista voi saada monenlaista palautetta, eikä uskottavuuden hankkiminen tule olemaan helppoa. Mutta tämän bändin kohdalla riski on kannattanut ottaa, sillä potentiaalia on riittävästi niin laulussa kuin soitossakin. Saatekirjeessä mainitut esikuvat (mm. Ensiferum ja Turisas) kuuluvat selvästi. Suomen rajojen ulkopuolelta vahvimmat mielleyhtymät syntyvät Rhapsodyyn, ei niinkään laulun, vaan nimenomaan tekstien ja sävellysten puolesta.

Avausraita Kristallivuoren maa on demon paras kappale. Mahtipontiset syntikkasoundit yhdistettynä örisevään mies- ja kirkkaaseen naislauluun luovat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Annika Laaksosen puhdas laulu tuo paljon lisävivahteita muutenkin rikkaaseen äänimaailmaan. Kokonaisuutta särkee folkmetallille tyypillinen ”pillipiiparisoolo”, joka on kyllä hauskankuuloinen mutta täysin irrallinen muusta biisistä. Rhapsody-vaikutteet kuuluvat selvemmin Veljissä, joka on astetta rankempi kuin ykkösbiisi. Kansanmusiikkivaikutteet kuuluvat hyvin tässäkin. Hieman erilaista linjaa edustaa myös Viimeinen peikkokuningas. Siinäkin syntikat kuuluvat vahvasti koko ajan, mutta puhdas laulu on korvattu lähes kokonaan örinällä. Kieron humppamainen soolo on kuultu monet kerrat Finntrollin eri biiseissä.

Kyllä tätä useammankin biisin verran kuuntelisi. Demosoundit ovat keskitasoa paremmat; mikään instrumentti ei siis jää toisten varjoon. Soitto sujuu mallikkaasti, ja biiseistä löytyy mukavasti vaihtelevuutta. Laaksosen kaunista laulua voisi tuoda enemmänkin esiin, sillä siinä on selvästi ainesta. Örinääkään en kehota unohtamaan, mutta se kaipaa enemmän kehittelyä. Täytyy vain toivoa, ettei kitaristin ja laulajan inttikomennuksien myötä bändistä katoa muutakin kuin joitakin kymmeniä senttejä tukkaa…

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-27
Arvostelija : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.