Superjoint Ritual – Live At CBGB 2004

Panteran riveissä keuhkotessaan Philip Anselmo sai kokea, miltä tuntuu esiintyä täysille stadioneille ja jäähalleille. Egoa ja karismaahan äijällä riittää täyttämään isommankin lavan, mutta nuo ajat ovat nyt historiaa. Nykyään mies tahtoo paiskoa katutasolla, ja Anselmon nykyinen prioriteettibändi Superjoint Ritual tarjoaakin siihen hienon mahdollisuuden. Karskia ja rujoa äijäenergiaa pursuava bändi hoitaa homman kotiin varmasti tuhansienkin silmäparien alla, mutta kyllä legendaarisen CBGB -klubin ahtaat lauteet ovat ympäristönä aivan omiaan Superjointille. Phil Anselmo selvästi tarvitsee läheistä kontaktia yleisöönsä ja tunne on molemminpuolinen.

Superjoint Ritual saa musiikillaan monen rodun liikkeelle. Lähinnä hardcoren ja metallin visvainen hybridi kerää samaan klubiin punkkareita, skinheadeja, leukapartaisia metalliköriläitä ynnä muita metelinystäviä. CBGB on paremmin tunnettu Strokesien ja Ramonesin kaltaisten New York -yhtyeiden bravuuriklubina, mutta tällä kertaa kerhon seinät pääsevät todistamaan väkivaltaisen keikan circlepitteineen. Heti kärkeen Anselmo muistuttaa yleisöään sanomalla “Our stage is your stage!”, joten daivaajia ja halailijoita juoksentelee lavalla ilmeisesti ihan riesaksi asti. Biisimateriaalista erottuvat ainakin raa´asti möyrivä Introvert ja energinen Waiting For the Turning Point. Moshpitin räjäyttää totaalisesti armoton Personal Insult.

Kaksi hienoa albumia riittää Superjointille hyvän setin kokoamiseen. Keikka on runnottu läpi noin neljänkymmenen minuutin sisään, ja isompi annos tinkimätöntä asennemetallipunkkia olisikin jo liikaa. Tällaisenaan keikan jaksaa katsella kevyesti alusta loppuun. Klubin nafti tilaratkaisu ei jätä kuvaajille liiemmin lääniä operoida, joten kamerat heiluvat ja tärähtelevät tunnelmaan sopivasti. Välillä lavalta ei erota oikein mitään muuta, kuin hillittömän määrän hiuksia ja viuhuvia raajoja. Visuaalisesta puolesta ei ole napauttamisen varaa, mutta DVD:n äänipuoli on hieman vaatimattomampaa tasoa. Etenkään Joe Razzion rummutuksen voima ei pääse oikeuksiinsa lussuilla soundeilla.

Bonuksena DVD:ltä löytyvät promovideot biiseistä Dress Like a Target ja Waiting For The Turning Point sekä niitä pakollisia bäkkärihaastatteluita. Mitään repäisevää tai edes kovin yllättävää ei siis luvassa ole, mutta napakka keikka jo sinänsä riittää mainiosti. Tarina kitaristi Jimmy Bowerin tekohampaista ja piruilevasta roudarista jaksaa silti naurattaa. Superjoint Ritual näyttäisikin koostuvan varsin leppoisasta kaartista karvaisia miehiä, joskin leppoisuus saattaa olla luonnollinen seuraus orkesterin kiintymyksestä muuan luonnontuotetta kohtaan. Siinä määrin lupsottavat silmäluomet näillä veijareilla…

Koko rahan edestä brutaalia, riisuttua, röyhkeää ja rujoa paahtoa rumien miesten soittamana sitä kaipaaville. Ei mitään mullistavaa, mutta silti napakka näyte Anselmon pääprioriteetin elinvoimaisuudesta. Olipa Anselmosta sitten mitä mieltä tahansa, niin kyllä hän ainakin tällaisen yhtyeen keulakuvaksi sopii kuin valettu.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-02-08
Arvostelija : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.