Levyarvostelut

Smak – Sic Transit

Varsinkin teinien suosioon nopeasti kiilannut Smak on saanut pihalle debyyttialbuminsa. Bändin jäsenet ovat vielä 15-vuotiaita, joten kun tähän yhteyteen liitetään Teja Kotilaisen nimi, niin ajatuksia uudesta Rasmuksesta voisi nostaa esiin. Kotilainenhan on siis mm. Rasmuksen taustajoukoissa häärinyt henkilö, jolla on ilmeisen hyvä korva teinirockin suhteen (kytköksiä Kotilaiseen on mm. Crashillä, Kwanilla ja Killerillä).

Smakin debyyttialbumi on jostain syystä nimeltään Sic Transit, vaikka koko albumi onkin ihan puhtaalla suomen kielellä laulettua. Tiedä sitten mikä on syynä tähän hieman erikoiseen ratkaisuun. Levyn tuotanto on laadukasta, enkä minä ainakaan keksi oikeastaan mitään, minkä voisi tehdä paremmin. Anssi Kippo on vääntänyt nappulat tuottajan pallilla hyvin kohdalleen, ja on mies biisejä ollut myös sovittamassa. Pitää kuitenkin huomauttaa, että Smak todellakin tekee itse biisinsä. Väärinkäsityksiä saattaa helposti syntyä jo pelkän iän perusteella.

Kalle ja Henkka (jotka luojan kiitos ovat muuttaneet nimensä perusmuotoon takaisin, aikaisemmin kun teinimeininkiä mukaillen bändistä löytyi mm. Henggah) ovat jo nyt osaavia popbiisinkirjoittajia, ja koko levy on tasaisen laadukasta popmetallia. Biisit ovat hyvin pitkälti perinteisiä popralleja, joihin on vain lisätty pomppumetallista tuttuja kitaravalleja. Teknisesti hyvää jälkeä on ilmeisesti melko pitkän työstämisen jälkeen saatu aikaiseksi.

Ihan koko matkaa levy ei kuitenkaan jaksa kantaa. Balladit tasapainoittavat levyä, ja kokonaisuus on muutenkin hyvin hallittu. Ehkä hallinta onkin viety jo liiankin pitkälle, ja kokonaisuuden särmä on päässyt katoamaan. Tuottamista on viety muutenkin paikoitellen vähän liian pitkälle. Efektejä on käytetty usein turhaan. Eipä Sic Transitista kuitenkaan juuri mitään pahaa sanottavaa ole, paitsi hirveä levynkansi. Soitto, sävellys, sanoitukset, laulu ja kaikki muukin on hyvin kohdallaan, ja levy on hyvä avaus Smakin uralle. Vaikka aivan kohderyhmää en olekaan, niin tätä kuuntelee ihan mielellään. Hyvin tehtyä Linkin Park –henkeen tehtyä popmetallia. Omaperäisyys ei erityisesti sävellyksissä loista, muttei se juurikaan haittaa. Pitkiä kuunteluputkia tätä ei jaksa, mutta kyllä tähän takaisin palaa mielellään.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-12
Arvostelija : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.