Weezer – Blue Album

Varmasti kaikki ovat joskus kuulleet kappaleen “Buddy Holly”, jonka musiikkivideossa Weezerin pojat ovat Onnen päivät -sarjan baarissa soittamassa. Useimmat eivät tiedä, että Weezer on itseasiassa todella tuottelias bändi. Monet muistavat vain sen yhden kappaleen ja luulevat, että bändin historia loppuu siihen. Väärin. Weezer on perustettu jo vuonna ’92, eli yhtyeen taival on jo 10 vuotta pitkä! Tänä aikana on tapahtunut paljon, mutta keskitytäänpä nyt siihen ihka ensimmäiseen levytykseen, joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Blue Album kannen värin takia.

Blue album alkaa tasapaksusti kappaleella “My name is Jonas”. Tai itseasiassa vain kappale alkaa näin. Kuulostaa tylsältä perussointujen fiilistelyltä, mutta sitten pamahtaa. Kappale saa uutta väriä särökitaroilla ja lähes ärsyttävän tarttuvalla rytmityksellä ja laulumelodialla, joka tuo lähinnä mieleen ’60 ja 70′ – lukujen popin. Ainoa ero, että tässä on asennetta, huumoria ja tämä on oikeasti hyvää! Eikä se lopu siihen. Koko albumin läpi on kuultavissa tietynlainen omistautuminen harrastukselleen, mikä Weezer itseasiassa on. Levyllä ei ole yhtään heikkoa hetkeä, kaikki kappaleet ovat omia kokonaisuuksiansa ja homma oikeasti toimii. Hittibiisejä levyllä toki on, mutta yksikään kappale ei nimellisesti ole toista parempi. Jo aiemmin mainittu “Buddy Holly” on lähes kulttikamaa jo, mutta samanlaista potentiaalia on kappaleilla “In the garage”, “Say it ain’t so” ja “Undone”.

Weezerin musiikkia kuvastaa hyvin seuraava: “Kitaroiden rouhiessa, silmälasipäinen poika laulaa tuntojaan hyvän taustayhtyeen kanssa 70-luvun tyyliin”. Tätä Weezer juuri on. Kerran tutustuttuaan ei voi lopettaa.

Arvostelu julkaistu : 2002-05-17
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.