Weezer – Green Album

Paljon on tapahtunut 1. ja 3. albumin välillä. Weezer julkaisi kaupallisesti pettymyksen olleen Pinkerton -levyn, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä on ihan yhtä hyvä, ellei paras yhtyeen levy. Laulaja-kitaristi-säveltäjä-sanoittaja Rivers Cuomo palasi takaisin opiskelemaan ja bändi oli telakalla vuosia. Fanien painostuksen takia Weezer teki paluun ja millaisin asein!!!

Green Album jatkaa juuri siitä, mihin Pinkertonilla jäätiin. Pinkerton oli hidas ja hiukan surullisempi kuin Blue album. Green album ottaa menetetyn ajan takaisin. Soundissa on munaa, eri tyylilajeja on kokeiltu ja kasaan on saatu varmasti eräs kitararockin merkkipaaluista. Weezer on palannut (ja tätä kirjotettaessa yhtye julkaisee kohtapuoliin uuden levyn, vain vajaa vuosi edellisestä)!! <0> Levy alkaa loistavalla “Don’t let go” -kappaleella, joka tuo mieleen 70-luvun yhteislaulurockin. Sama linja jatkuu vielä 2. raidalla, “Photographilla”. Mutta sitten tahti muuttuu. Hittibiisinkin maineen saanut “Hashpipe” alkaa kuin agenttielokuvan tunnusmusiikki, kuulostaen siltä kuin se repeäisi millä hetkellä hyvänsä uusiin mittoihin.. Levyn eri kappaleita on turha alkaa eritellä. Jos pitää edellistä, pitää myös tästä.

Weezer on tehnyt 3. levystään kyllä loisteliaan paketin. Lyhyt se on, mutta tämä annetaan kyllä anteeksi, koska musiikki on todella vangitsevaa. Olen rakastunut.

Arvostelu julkaistu : 2002-02-05
Arvostelija : Henrik Himberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.