Bunny – So Close, So Far

Mänttäläisen Bunnyn esikoisdemolla on pituutta 9 kappaletta, joista viisi on uusia kappaleita. Kysymys kuuluu, miksi myös vanhoja biisejä on laitettu mukaan? Sen ainakin kuulee, ettei bändi ole kehittynyt liiemmin aiemmasta materiaalista.

Musiikki on yleisesti tylsää ja vailla koukkuja. Kappaleet toistava samaa kulutettua kaavaa ja ovat aivan liian pitkiä aineksiinsa nähden. Demon soundit ovat yleisesti puuromaiset, eikä paljon esillä oleva lead-kitara pääse oikeuksiinsa. Myös särökitarasoundi kuulostaa halvalta. Demon paras biisi on kiekon päättävä vanhaa tuotantoa oleva akustinen Stringed. Ahdistava ja masentava kuvannevat parhaiten levyn yleistunnelmaa, jos sitä on tietoisesti haettu, niin ainakin jossakin on onnistuttu täydellisesti. Kautta linjan bändin musiikki on äärimmäisen tosikkomaista puurtamista. Vähän huumoria ja pilkettä silmäkulmaan jätkät! Ainakin hienoisia Alice In Chains– ja grunge-vaikutteita musiikista löysin. Edes bändin kotisivut eivät ole kunnossa, vaan ne ovat karun yksinkertaiset.

Bändin täytyy tunnustaa itselleen, että paljon on vielä kehitettävää, ennenkuin päästään isompiin karkeloihin mukaan. Sorry, en löydä oikeastaan mitään positiivista sanottavaa demosta. Muutama vuosi lisää soittokokemusta ja terävyyttä sävelkynään, niin katsotaan uudestaan.

Arvosana : 1/5
Arvostelu julkaistu : 2005-03-08
Arvostelija : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.