Viikate – Kaajärven Rannat

Hmm, olisiko tämä nyt se? Viikate on tehnyt ikäänsä nähden melkoisen nipun EP:itä, pitkäsoittoja ja sinkkuja, mutta jostain syystä yhtyeen mainio alakuloinen metalli-iskelmä ei ole vielä kovin suurta yleisöä tavoittanut. Tämä levy voi hyvinkin olla pienoinen läpimurto; ‘Ei ole ketään kelle soittaa’ on saanut kiitettävästi radio- soittoa, ja levykin on alkanut myymään varsin mukavasti.

Suosiosta huolimatta on koko ‘Kaajärven rannat’ ehtaa Viikatetta. Tarttuvia kertosäkeitä ja metalliriffejä on siis turha odottaa; päivät on taas pimeitä ja helpotusta ei tuo kuin pullo halkopinon takan tai köysi liiterissä. Sanoituksissaan Viikate on aina ollut erinomainen, mutta uusimmalla ollaan otettu vielä askel eteenpäin. Kaarlen sanoitukset ovat suomenkieltä parhaimmillaan; ymmärrettäviä, mutta oivaltavia ja kaikessa alakuloisuudessaan jopa kauniita. Vanhaan tuotantoon eroa tällä levyllä otetaan kenties muutaman hieman nopeatahtisemman kappaleen muodossa, joskin näille vastapainona toimii esimerkiksi haitarin säestämä hartaan kaunis ‘Jalkamies’. Levyllä toimiikin alusta loppuun eräänlainen rauhallisten ja nopeampien kappaleitten vuorottelu.

Kaajärven rannat on suoraan sanottuna pirun hyvä levy. Kuten Viikatteen kanssa aina, on oikea tunnelma tätä levyä kuunnellessa tärkeää; itse nauhotin levyn minidiscille ja lähdin kuulokkeet korvilla iltakävelylle pimeään syyssateeseen. Kuvaavaa levyn tunnelmalle on se, että kellastuneet lehdet, hyinen sade ja märkä musta asfaltti ovat kuin pitkä 3D musiikkivideo koko levylle. Omaperäistä, osaavaa, mainiota!

Arvosana : 4/5
Arvostelu julkaistu : 2002-10-30
Arvostelija : Atte Jaakkola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.