Eavral – A Cross Inverted

Oululainen Eavral on paisunut kahden miehen visiosta viisihenkiseksi orkesteriksi. Improvisaatiopohjalta äänitetty ensimmäinen demo oli yhtyeen omien sanojen mukaan liian häijy ihmiskorvin kuultavaksi, mutta neljännellä tuotoksella musisointi on saanut ymmärrettäviä muotoja.

Levyn musiikillinen anti on suurin piirtein yhtä omaperäistä kuin sen sanoituksetkin: kappaleissa vuoroin virtsataan hyvän paimenen haudalle, samoillaan synkissä metsissä ja kylvetään ikuista tuskaa murheelliseen maaperään. Ei siis erityisen järisyttävää, mutta paljon huonompaakin on nähty. Hieman yllättäen keskinkertaisimmat sanoitukset ovat suomenkielisessä repäisyssä Surun aika, joka kuitenkin lunastaa paikkansa muutaman näppärän melodian ansiosta.

Alkupuolen ketterien mustametallirallien lisäksi demolle on lyöty kaksi kokeellista dark metal -biisiä, joissa tempoa hidastetaan ja koskettimille annetaan enemmän tilaa. Kokonaisuus muodostuu turhan hataraksi, mutta erityisesti päätösraita In The Distancen tunkkaisena vellova poljento on tönköistä kosketinsoundeistaan huolimatta aitoa kellarimetallia ja samalla levyn parhaita hetkiä. Molemmat tyylilajit luonnistuvat miehiltä kohtalaisen hyvin, mutta seuraavalla julkaisulla kahtiajako on syytä jättää sikseen.

Arvosana : 3/5
Arvostelu julkaistu : 2005-01-12
Arvostelija : Jere Salonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein arvio on julkaistu 12.12.2011 ja vanhin 5.2.2001. Yhteensä arkistosta löytyy 10190 levyarviota.